Orient Silk Road Express on kuljettanut matkustajia Keski-Aasian rautateillä jo yli 10 vuotta. Nazimin mukaan olemme ensimmäinen suomalainen ryhmä, joka tekee tämän matkan. Meille viime yö oli ensimmäinen, jonka tällä matkallamme nukuimme junassa . Ajoimme maan suurimman, Kyzyl Kumin, eli Punaisen hiekan nimellä kulkevan autiomaan läpi. Vaikka ikkunat olivat kiinni, hiekkaa tihkui silti sisään ja löytyi aamulla tyynyni alta. Rytkytys oli aikamoista ja matka kesti koko yön, mutta uni oli heikkoa. Oura ei kyennyt ilmoittamaan unesta yhtään mitään, samoin kävi paapan sporttikellon kanssa. Silti olin aamulla yllättävän pirteä.
Tänään pääsimme jälleen tutustumaan uuteen Unescon maailmanperintökohteeseen, Khivan kaupunkiin, jonka nimi tarkoittaa lausahdusta: Voi luoja! Se lienee syntynyt siitä, kun matkalainen on saapunut niin ihanaan paikkaan, että on päässyt tämä huokaus. Kaupunki on keskellä Kyzyl Kumin autiomaata keitaana Amudarja-joen varrella. Toisen legendan mukaan Nooan poika on löytänyt sieltä erinomaisen makeavetisen lähteen ja nimennyt paikan sen mukaan. Olipa historia mikä tahansa, Khivan paikalla on sijainnut jo 700-luvulla linnoitus ja kauppapaikka Silkkitien lyhyessä sivuhaarassa.
Khivan kaanikunnan kukoistus kauppapaikkana on perustunut orjakauppaan. Lonely Planetin mukaan tämä vaihe on kestänyt ainakin 300 vuoden ajan, 1800-luvulle saakka. Orjia otettiin lähinnä lähialueen heimoista. Siksi kaupungilla on ollut historiallisesti huono maine. Tästä oppaamme Nazim ei puhunut oikeastaan mitään.
Tähän väliin pieni sana alueen erilaisista hallitsijoista. Korkea-arvoisempia ovat kaanit, jotka ovat kaikki mongolien legendaarisen Tsingis-kaanin jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa. Khivan kaupunkia hallitsivat kaanit. Muissa kaupungeissa hallitsijoita ovat saattaneet olla emiirit, jotka taas ovat persialaisten hallinnon perillisiä. Heitä pidetään Kaaneja alempiarvoisina hallitsijoina. Kaikki alueen hallitsijat menettivät valta-asemansa, kun Venäjä ja lopulta Neuvostoliitto valtasi alueet ja poisti hallitsijoista vallan. Näistä tulee lisää juttua myöhemmin.
Khivan kaupungissa on sijainnut hallitsevan kaanin palatsi, hänen poikansa rakennuttama uusi palatsi, koraanikoulu, moskeijoita ja minareetteja. Sininen minareetti oli alunperin suunniteltu 80-metriseksi, mutta kun kaani kuuli asian, rakentaminen keskeytettiin ja korkeudeksi jäi 20 metriä. Korkeasta tornista olisi ollut liian hyvä näkyvyys kaanin haaremiin. Kaanilla sai koraanin mukaan olla neljä vaimoa, jotka yleensä otettiin vajaa 10 vuoden välein. Vain virallisten vaimojen pojista saattoi tulla kaaneja, mutta eri vaimojen välillä saattoi ollq kovia taisteluita oman pojan saamiseksi valtaan.
Virallisten vaimojen lisäksi haareminsa saattoi olla kymmenittäin jalkavaimoja, yleensä lähtöisin vähemmän arvokkaista suvuista. Heitä kaani saattoi jossain vaiheessa (itse heihin kyllästyttyään) antaa palkintona vaimoksi korkealle virkamiehelle tai vastaavalle. Vaikka Khivan elämä näyttää keskittyneen paljolti kaanin elämän ympärille, oli kaupungin alueella on myös lukuisia museoita ja historiallisia paikkoja, joihin kävimme tutustumassa. Kaikista näistä on kuvia, mutta en ala selvittämään niitä tässä yksityiskohtaisesti, sillä useimmat näyttävät keskenään melko samanlaisilta.
Kaanin vastaanottotilat ovat olleet komeat. Siellä hän on ottanut vastaan omat virkamiehensä ja kansalaiset, joiden riitoihin hän antoi ratkaisuja ja tuomioita. Kaikkien alueen rakennusten hallitseva väri on ollut syvä sininen, jota on käytetty rakennusten pintamosaiikissa. Se toisti hienosti kirkkaan sinistä taivasta. Vanhat mosaiikit ovat osittain rikkoutuneet ja halkeilleet - alueen kesät ovat hyvin kuumia, jopa +47 astetta, mikä tuhoaa laattoja - joten niitä on jouduttu korvaamaan uusilla. Nykyiset laattatekniikat ovat kuitenkin osoittautuneet huonoiksi, sillä nämä uudet laatat haalistuvat ja rikkoutuvat vanhoja helpommin. Kaanin palatsin pihalla oli myös pyöreä, tasainen alue, mihin pystytettiin talveksi jurtta kaanin vastaanotto- ja makuutilaksi. Jurttahan on mongolien käyttämä nopeasti pystytettävä teltta. Mannerilmastossa talven pakkaset ovat -30 asteen tasoa, joten jurtta oli lämpimämpi tila kuin kivinen palatsi. Yksi jurtta oli malliksi pystytettynä Khivan uuden palatsin pihalle.
Yksi kaupungin kaduista on jätetty historialliselle pinnalleen, isoille luonnonkiville. Siinä ovat näkyvissä selkeät kärrynpyörien jättämät urat, sillä historialliset körrynrattaat on pinnoitettu leveillä metallinastoilla kulumisen estämiseksi, mikä puolestaan on kuluttanut teitä.
Kiertelimme kaupungin historiallisia rakennuksia, pidimme välillä tee-tauon ja lounastauon, kävimme tutustumassa alueelle omaleimaisiin puukaiverruksiin yhden moskeijan restaurointityömaalla ja kirjatelineiden tekijän pajalla. Iltapäivällä meillä oli vähän omaakin aikaa kaupungissa kiertelyyn. Me päädyimme paapan kanssa kävelemään vanhalle kaupunginmuurille. Se on aika vasta restauroitu: alaosa on muurattu tiilestä, yläosa puolestaan savi-olkiseoksesta. Paikalinen basaari myy monenlaisia laadukkaita tuotteita, mm. nahkahattuja, kamelinkarvasukkia, silkkivaatteita jne. Sukkia tuli ostettua, hinta 3 euroa/pari. Hintataso on maassa hyvin edullinen, vaikka rahassa onkin paljon nollia mukana (14 000 somia on noin 1€).
Illallinen tarjoiltiin taas junassa ja matka jatkui yön yli aavikon poikki kohti seuraavaa kohdetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti