Maatilamatkailua albanialaisittain

 Maatilamatkailua albanialaisittain

Tutustumismatkamme viimeinen päivä alkoi leppoisasti. Aamupala hotellilla oli jälleen loistava ja tukeva. Sen jälkeen jaksoimme lähteä paapan kanssa aamulenkille hotellin edustan kävelykadulle. 

Rannalla näimme aurinkovarjojen tekijän työssään. Nämä käsityöläiset tulevat Arjonin mukaan Intiasta, Egyptistä tai ovat romaneja. Kaislasta syntyy varjo metallitangoilla sitomalla. Vielä tähän aikaan varjoja ei ole rannalla runsain mitoin, mutta kunhan kesän matkailijasesonki koittaa, on rantakin täynnä varjoja. Halpojen hintojen Albaniaan tulee runsaasti turisteja naapurimaista Kosovosta, Makedoniasta, Turkista, Romaniasta ja maan eteläosan Kreikastakin. Monet näistä turisteista ovat albaniankielisiä, joten heille Albania on tavallaan kotimaa, johon on helppo tulla. Albanian kieli on outo kieli Euroopassa, sillä sen sukulaiskieliä ei ole olemassa - esimerkiksi Serbia lähialueella kuuluu slaavilaisiin kieliin. Albaniassa on ollut mielenkiintoista esimerkiksi katsoa TV:tä, sillä ohjelmista ei ymmärrä kerta kaikkiaan mitään. 

Reippailun ja 7000 askeleen jälkeen olimme jälleen hotellilla ja valmiina päivän retkeen. Matkustimme vähän yli 2 tunnin matkan pohjoiseen, Mrizi i Zanaven  tilalle. Tila on erikoistunut omavaraisuuteen ja tuottaa todella paljon erilaisia tuotteita: viiniä albanialaisesta Kallmet -rypälelajikkeesta (toki muistakin rypäleistä), rakia, munia, monenlaisia juustoja sekä lehmien että vuohien maidosta; possun, ankan, kanan ja vuohen lihaa; makkaroita, vihanneksia, hedelmiä, jne. Tila työllistää parhaimmillaan 100 lähiseutujen asukasta. Tilalla on myös pieni hotelli ja turisteja tulee sinnekin ruokailemaan myös lähimaista. Kosovolaiset käyvät kuulemma jopa päiväseltään vain ruokailemassa tilalla.

Aluksi saimme esittelykierroksen tilan tuotantolaitoksiin ja varastoihin, minkä jälkeen nautimme jälleen viinimaistajaiset ja runsaat alkupalat tilan viinikellarissa. Albaniassa on yksi alkuperäinen albanialainen rypälelajike, Kallmet, josta valmistettu viini on hapokasta, mutta varsin kelvollista. Suomesta sitä ei tietenkään saa. Palan painikkeena viinin kanssa oli juustoja, makkaroita ja säilöttyjä kasviksia. Viileässä kellarissa oli mukava istua, vaikka sää ei kovin kuuma ollutkaan.

Matkamme aikana sää on ollut hyvin suosiollinen, joskaan ei helteinen. Aurinko on paistanut ja aurinkovoiteita olemme käyttäneet. Lauantaina Krujassa koimme kuitenkin ukkosen ja sateenvarjoakin tarvittiin. Sade kesti onneksi vain pienen hetken. Tänään maatilalla sää oli taas aurinkoinen ja taivas lähes pilvetön. Kaikki tällainenkin on tärkeää matkan onnistumiselle.

Mziri i Zanaven tilalla nautimme kenties matkamme parhaan aterian. Alkupaloja oli todella runsaasti: talon kasviksia monissa eri muodoissaan, 4-5 sorttia erilaisia juustoja, possun, kanan ja vuohen lihaa (viimeisin oli maukkainta), perunoita, riisiä (ei ehkä sittenkään tilalla tuotettua), ja  jälkiruokana monipuolisesti hedelmiä kakun kanssa. Ja tietenkin viiniä ja rakia.

Tilavierailu oli mukava ja monipuolinen tutustumiskohde, joten ei ole ihme, että se kiinnostaa turisteja. Paapalle ja minulle päivä (kuten eilinenkin) oli turhan viinipainotteinen, kun emme kumpikaan juuri alkoholia käytä. Kuulemma viini ei ole täällä mitenkään erityisen halpaa. Lomakohteena Albania on kuitenkin edullinen ja siksi monien silmissä houkutteleva. Ilmeisesti mikään matkatoimisto ei järjestä Suomesta valmismatkoja alueelle, mutta Korfulle lentämällä pääsee lähimmäksi Albaniaa ja sen jälkeen tänne pääsee laivalla perille. Arijonille on tulossa lähiaikoina Apollo-matkojen ryhmä suomalaisia eläkeläisiä, jotka eivät halua liikkua Apollolaisten englanninkielisten selostusten ryhmissä. He ovat siis tilanneet omat retkensä Arjonilta. Arjon Hila löytyy Facebookista, jos joku innostuu ja haluaa lähteä matkaan. Jos Arjon ei huolla ryhmiä Albaniassa, hän lähtee töihin Suomeen.

Paluumatka maatilalta hotellille oli verkkainen. Albanian tiestö on kommunismin aikana ollut vaatimaton, kun ihmisillä ei juuri liene ollut autojakaan. Nyt autoja löytyy joka lähtöön, mutta tiestö ei ole pysynyt autokannan kasvun vauhdissa. Moottoriteitä vasta rakennetaan, joten köröttelimme bussillamme hitaassa jonossa Krujan kaupungin kohdalla. Moni muukin oli palaamassa viikonlopun vietosta kaupunkiin. Hotellille ehdimme auringon laskiessa. 

Maanantain ohjelmamme sisältää vain kotiinpaluun Frankfurtin kautta. Lähdemme anivarhain ja olemme perillä alkuillasta. Mummeli kirjoittelee seuraavan kerran taas jonkin viikon kuluttua, uudella porukalla ja uudesta kohteesta. 

Bussin ikkunan läpi kuvatut kuvat ovat vihertäviä! 

 

 

Ruusumehua

Linna toisensa perään: Kruja

 Linna toisensa perään: Kruja

Lauantaina matkamme kohteeksi oli valikoitunut seuraava linna, nimeltään Kruja, joka sijaitsi samannimisessä kaupungissa vuoren rinteellä, Tiranan pohjoispuolella. Matka sujui hieman tukkoisesti, sillä lauantaiaamuna teillä oli yllättävän paljon ruuhkaa - tietöitä oli paljon. Maan varsin nuori kehitys (kun kommunismin aikana kaikki kehitys pääosin pysähtyi) näkyy siinä, miten huonossa kunnossa Albanian tieverkosto on. Julkinen liikenne kulkee huterasti bussien varassa, junaliikennettä ei ole. Durresin ja Tiranan välille ollaan parhaillaan rakentamassa rautatietä. Sellainen on ollut olemassa toisen maailmansodan aikana, mutta joskus ajan saatossa kadonnut.

Krujan kaupunki sijaitsee vuoren juurella, mutta matkakohteemme oli linna, joka vanhana puolustuslinnana oli rakennettu vuorelle. Sinne pääsi bussilla, mutta tie oli kyllä kohtuullisen jyrkkä ja mutkainen. Albaniassa vuorten rinteillä kasvaa oikeastaan joka paikassa isoja mäntyjä. Kommunistidiktaattori Hoxha on toisen maailmansodan jälkeen laittanut kansalaiset istuttamaan niitä vuorten rinteet täyteen. Osittain tavoitteena on ollut eroosion estäminen, mutta vielä enemmän vainoharhaisen diktaattorin halu käyttää puita maan puolustusmuurina. Isot puut estävät luontaisesti vihollisten hyökkäyksiä. 

Linnan juurella sijaitsee asutusta ja pitkä basaarialue. Yritimme päästä linnan juurella sijaitsevaan moskeijaan sisälle, mutta se oli lukossa. Basaarin läpi kuljettuamme  menimme linnan muurien sisäpuolelle ja tavoitteena oli päästä sisälle etnografiseen museoon, mutta suljettu oli sekin, syynä remontti. Albaniassa eivät välttämättä toteudu suunnitelmat ohjelman mukaisina. Tilanne selittyy myös sillä, että varsinainen turistisesonki ei vielä ole alkanut eivätkä kaikki toiminnot ole käytössä. Paappa löysi Google Mapsista hotellialueemme ilmakuvan - ilmeisesti viime kesältä, sillä koko ranta oli aivan täynnä aurinkovarjoja. Selkeästi siis huomaa, että tyhjä hiekkaranta on tyhjä vain sesongin ulkopuolella. 

Museonälkämme saimme tyydytettyä menemällä uuteen, 1982 valmistuneeseen museoon, joka on omistettu kansallissankari Skanderbegille. Tämä on aikoinaan 1400-luvulla taistellut ottomaaneja vastaan ja pitänyt nämä loitolla Albaniasta - ja siinä sivussa Unkarista - 25 vuoden ajan. Sankarin maine on niin suuri, että jopa kommunismin aikaan häntä on kunnioitettu ja Hoxhan tytär on rakennuttanut tämän museon. Museossa on arkeologista esineistöä ja kirjallisia dokumentteja Skanderbegin ajalta ja runsaasti mm. seinämaalauksia sankarin käymistä taisteluista.  Kun aikalaisdokumentteja taisteluita käyneistä sotilaista ei ole ollut olemassa, on Hoxhan tytär maalauttanut tauluihin oman aikansa ihmisten naamoja. 

Linnavuorelta oli jälleen komeat maisemat alas laaksoon. Kaupungin talot eivät olleet järin kauniita, mutta maisema kokonaisuudessaan oli näkemisen arvoinen. Linnan juurella sijaitseva basaarialuekin näkyi mukavasti. Sinne vaelsimme vuorella ja sen juurella olevassa kahvilassa käytyämme. Osa seurueesta halusi ehdottomasti ostaa matkamuistokrääsää alueelta. Arjon vei meidät ensin katsomaan villamattojen kutomista - vain muutama harva vanha nainen enää hallitsee taidon - ja huopatossujen tai -lakkien valmistamista. Tätä perinteistä käsityöammattia harjoittaa Albaniassa enää tämä yksi vanha mies ja hänen poikansa. Poika näytti meille villan huovutusta, joka on tuotteiden valmistuksen ensimmäisiä vaiheita. Mattoja emme ostaneet, mutta pipo lähti matkaan.

Paluumatka alas vuorelta alkoi varsinaisen seikkailun merkeissä. Omaa pikkubussiamme ennen alas oli menossa iso, mutta onneksi tyhjä turistibussi. Se jäi yhteen mutkaan poikittain, oma bussimme siinä perässä. Vastakkaisella kaistalla tuli vastaan kolme henkilöautoa. Sanomattakin on selvää, että tie on niin kapea, että tällaiset kohtaamiset ovat liki mahdottomia. Kaikki muut autot joutuivat väistämään, kun bussi vääntäytyi oikeaan suuntaan eteenpäin. Lopulta homma onnistui, mutta kyllä tämäkin seikkailu vei noin 10 minuuttia. Jyrkkää mäkeä alaspäin matkaaminen sujui kohtalaisen mukavasti, kun turistibussi oli ensin päästänyt meidät ohi levikkeen kohdalla.

Krujassa aikaa oli vierähtänyt enemmän kuin oli ajateltu, joten palasimme lounaspaikkaamme Durresissa vasta iltapäivällä kolmen aikoihin. Onneksi kassissa oli ollut patukkaa ja pähkinöitä, että selvisimme. Lounaan yhteydessä saimme maisteltavaksi paikallisia viinejä (2 valkoista ja 3 punaista viiniä, osa luomua), jotka olivat kohtuullisen hyviä, mutta pieni siemaisu riitti. Ruokaa oli kohtalaisesti alkupaloineen, mutta kaikkiaan tämä taisi olla reissumme heikoin ruoka. Jälkiruokana oli ylimakea baklava (pieni lehtitaikinaan leivottu torttu) ja sen painikkeeksi kahdensorttista rakia, paikallista pontikkaa. Siihen en edes koskenut, kun pelkkä hajukin kääntää vatsaa.  Monille nämä tarjoilut tuntuivat maistuvan ja lisää aikaa kului siihen, että ihmiset tilasivat juomia kotiin lähetettäväksi. 

Päivän kolmas ohjelmanumero, Durresin keskustaan tutustuminen jäi nopeaan läpijuoksuun, kun kello alkoi olla jo lähellä iltaseitsemää. Pysähdyimme lyhyesti antiikinaikaisen amfiteatterin äärellä. Paikka on sikäli erikoinen, että se on löydetty vasta 1966 ja siksi sen päälle on rakennettu mm. taloja. Työ amfiteatterin kunnostamiseksi on edelleenkin kesken. 

Palasimme bussille Durresin keskusaukion kautta. Keskustasta löytyi myös iso tavaratalo, mutta sinne emme ehtineet - joitakin tämä myöhästyminen tuntui harmittavan kovastikin. Auringon laskiessa palasimme hotellille, joten päivämme oli kyllä melkoisen mittainen. Nähtävää oli ollut paljon, mutta suuri osa päivän pituudesta johtui matkalaisten aiheuttamista turhista viivästyksistä ja kovasta shoppailuinnosta.

 

Ps: taas ohjelma käänsi kuvat käänteiseen järjestykseen. Syytä tähän ongelmaan en tiedä 🙃🙃

 

 

Oppaamme Arjon