Taj Mahal
Odotin koko matkamme kohokohtana Taj Mahalin näkemistä - ja sellainen se todellakin oli. Taj Mahal on matkamme neljäs ja vanhin Unescon maailmanperintökohde, vuodelta 1983. Matkustimme sinne ensin bussilla hotelliltamme ja sitten edellispäivän kaltaisilla pienillä sähköbusseilla mausoleumin alueelle. Loppumatkan kävelimme puistikon halki loputon krääsäkauppiaiden lauma mukanamme. Paras kauppias oli ollut jo hotellilla ja seurasi meitä perille Taj Mahaliin asti. Muistomerkin muurien sisäpuolelle päästyämme meitä odotti valokuvaaja, joka otti ryhmäkuvan ja kuvat myös yksittäisistä matkaajista. Me päädyimme paapan kansaa yhteiseen kuvaan.
Taj Mahal ei ole kirkko eikä linna vaan hautamuistomerkki. Sen takana on kaunis tarina. Agran linnoituksen pihalla oli pidetty jonkinlaista juhlaa, jonka kuluessa Agran prinssi, hallitsijanimeltään Shah Jahan, tapasi kauniin tytön, persialaiseen prinsessan Arjumand Banu Begumin, johon rakastui silmittömästi. Tyttö oli vasta 14-vuotias, mutta jo naimisissa prinssin isän sotapäällikön kanssa. Prinssin vaatimuksesta sotapäällikkö murhattiin nukkuessaan, mutta sovituksena tästä pari joutui odottamaan 5 vuotta ennen kuin he pääsivät naimisiin. Siinä välissä Shah Jahan meni naimisiin kahden muun naisen kanssa, mutta nämä saivat väistyä kakkosasemaan, kun palatsin valituksi, Mumtaz Mahaliksi, nimetty prinsessa ja prinssi saivat toisensa.
Shan Jahanin ja Mumtaz Mahalin rakkaus kesti syvänä, kunnes Mumtaz 19 avioliittovuoden jälkeen kuoli 14. lapsen syntymään. Shan Jahan järkyttyi tästä niin, että vetäytyi vuodeksi suremaan ja rakennutti sen päätteeksi elämänsä rakkaudelle hautapaikaksi valkoisesta marmorista maailman kauneimmaksi rakennukseksi sanotun mausoleumin, Taj Mahalin. Sitä nimitetään usein ikuisen rakkauden symboliksi.
Taj Mahal on täydellisen symmetrinen. Sen edessä on suuri puutarha vesialtaineen. Sopivalla säällä Taj Mahal heijastuu tähän altaaseen. Maisoleumin sivuilla on kaksi täsmälleen identtistä rakennusta, toinen moskeija, toinen vierastalo. Itse rakennus sijaitsee marmorisella korokkeella, jota aita ympäröi. Sen kulmissa on neljä minareettia. Keskellä edessä on koristeellinen sisäänkäynti eteiseen ja itse hautakammioon. Siellä keskellä on Mumtaz Mahalin koristeellinen marmorinen arkku. Sen viereen Shan Jahanin poika Aurangzeb sijoitti isänsä haudan, edellistä isomman marmorisen arkun. Tämä on koko rakennuksen ainoa epäsymmetrinen asia. Molemmat arkut on ympäröity taidokkaasti kaiverretulla marmoriaidalla, jolla Auranzeb korvasi alkuperäisen hopeisen aidan.
Taj Mahal on rakennettu kokonaan valkoisesta marmorista, joka päästää osittain läpi valoa, siksi rakennus on erivärinen eri vuorokauden aikoina, vaihdellen kermankeltaisista sinertävään ja oranssiin. Se on koristeltu taidokkailla kaiverruksilla, joihin on kiinnitetty monenvärisiä puolijalokiviä. Paikka on kauneudessaan maineensa veroinen.
Me kuljimme hautakammion läpi suojatossut jalassa. Valkoisen marmorin alueella ei saa kulkea kengät jalassa, onhan marmori herkkä lialle. Tämä marmorilaatu on kuitenkin niin kovaa, että se ei ime likaa itseensä. Kaiken aikaa muistomerkkiä siiivotaan ja kunnostetaan, nyt oli vuorossa katon huippu ja kupolin takaosa. Kiersimme rakennuksen ja valokuvasimme. Jamina-joki virtasi vieressä, siellä uiskenteli sorsalintuja ja kuljeskeli haikaroita. Shan Jahan oli valinnut upean paikan rakkaansa muistomerkiksi. Hän itse vietti loppuosan elämästään kotiarestissa Agran linnoituksessa Taj Mahalia tuijotellen eikä nähnyt mausoleumia valmiina. Hänen poikansa Aurangzeb tappoi kaikki veljensä ja vangitsi isänsä, että pääsi itse valtaan.
.jpg)
Taj Mahalin alueella kiertelimme parin tunnin verran. Seuraava kohteemme oli sitten luonnollisesti tutustuminen marmorin käsittelyyn. Paikka sijaitsi pienen ajomatkan päässä Taj Mahalista. Nämä marmoria työstävät kivisepät ovat suoraan alenevassa polvessa Taj Mahalia koristelleiden kiviseppien jälkeläisiä, sillä kiven käsittely on suvun salaisuus, jota suojellaan kaikilla tavoilla.
Tekijät työskentelevät kodeissaan, minne kauppaa pitävät suvun jäsenet toimittavat materiaalin. Marmorin työstäminen alkaa kivien hionnalla. Tämän jälkeen marmorin pinta maalataan vesivärillä oranssiksi, että työn vaatima kaiverrus saadaan näkyväksi. Kaivertajat tekevät kuviot suunniteltujen mallien mukaan. Toiset kiven kösittelijät leikkaavat värilliset jalometallit sopivan kokoisiksi, pieniksi paloiksi ja lopuksi kolmannet työntekijät hiovat ne, neljännet liimaavat kiinni kaiverruksiin. Käytettävä liima on sekin suvun suuri salaisuus.
Marmoritöissä käytetään monia erilaisia puolijalokiviä. Malakiitti tulee Afrikasta, Lapis lazul Etelä-Amerikasta. Muut kivet ovat intialaisia: jaspista, helmiäistä, turkoosia… Lopputuloksena saadaan mitä erilaisimpia esineitä: eläimiä, kulhoja, kuppeja, lautasia, kynttilänjalkoja, tauluja, shakkilauta, pöytälevyjä, leikkuulautoja - oikeastaan ihan mitä vain. Tuotteen hinnan määrää ennen kaikkea siihen käytettyjen koristeluiden lukumäärä, sillä niiden asetteluun ja työstämiseen menee aikaa. Käsittämättömän kauniita esineitä näimme täälläkin.
.jpg)
Kun olimme nauttineet lounaan, pääsimme taas tien päälle. Ajoimme halki maalaismaisemien aika sujuvasti, mutta yli puolet matka-ajasta meni Delhin esikaupunkiin ja keskustan läpi ajamiseen. Kaupungissa ei ole ohitustietä, millä tämän voisi välttää. Reilun sadan kilometrin matkaan meni liki 5 tuntia. Tämä on myös yksi riesa, mitä Intiasta inhoan suuresti. No, sama on tullut vastaan muuallakin, useissa paikoissa.
Yövyimme viimeisen Intian-yömme samassa hotellissa, missä olimme olleet ensimmäisenkin. Oikeastaan emme ehtineet tehdä siellä muuta kuin syödä illallisen, käydä suihkussa ja nukkua sen, mitä pystyimme. Aamulla herätys oli kello 4 ja kotimatka alkoi. Onneksi Aerocityn hotellialue sijaitsee 15 minuutin matkan päässä lentokentästä.
Intia on nyt nähty ja koettu. Lupasin itselleni, että palaan maahan sitten, kun siellä on roskat siivottu, ilmansaasteet puhdistettu ja ihmisten lukumäärä olisi jollain tavalla hallinnassa
