Basel Tattoo 2016

Basel Tattoo on yksi maailman suurimmista sotilasmusiikin ja Tattoo -marssien tapahtumista maailmassa. Tänne kutsutaan maailman parhaita sotilasmusiikin /marssien kokoonpanoja esiintymään. Suomen Puolustusvoimien Varusmiessoittokunta on tapahtumassa mukana toista kertaa.

Tattoon iltanäytökset alkoivat torstaina 21.7. ja niitä pidetään joka ilta 30.7. saakka. Viikonlopun aikana oli myös muita tapahtumia, mm. Varusmiessoittokunnan Showbändi piti konsertin ja muutamia Flash mob- keikkoja. Omat lippumme olin ostanut jo helmikuussa tiistaille 26.7. Esiintyjillä oli tuossa vaiheessa jo yli 5 täyttä keikkaa takana, joten jääkärimme totesi heidän marssiesityksensä menevän jo rutiinilla.

Paapalla ja itselläni oli hieman huolta siitä, että normaalissa arkirytmissämme emme eleensä valvo yömyöhään. Täällä esitykset alkoivat klo 21.30 paikallista aikaa ja kestävät noin 2 tuntia. Tiedossa oli siis valvomista yöllä yhteen saakka Suomen ajassa. Nukuimme varastoon ja sillä oli pärjättävä. Paappa nukkui hyvät päikkärit iltapäivällä, mutta itseäni illan jännittävyys piti hereillä.

Esiintymisareenana toimi vanhan Baselin kasarmin pihalle rakennettu lava ja katsomo, jonne portit avattiin tuntia ennen esitystä.  Lähikaduille oli rakennettu Tattoo -katu, missä myytiin tilaisuuteen sopivaa tarjottavaa. Saksankielisen kulttuurin maassa se tarkoitti wurstia, valkosipulileipää ja olutta! En voi suositella! Ihmisiä siellä oli kuitenkin tungokseen asti ja tarjoilut upposivat kansaan.

Lähdimme katsomoon merkityille paikoillemme ensimmäisten katsojien joukossa. Järjestäjät olivat ystävällisiä ja lahjoittivat kaikille kertakäyttöiset sadetakit. Katsomossa ei tietenkään olisi voinut käyttää sateenvarjoja. Aiempien esityksen aikana ei ollut satanut, mutta tiistaille sadetta oli ennustettu, joskin vain 20 % todennäköisyydellä. Sade sitten alkoikin juuri ennen suomalaisten esitystä, mutta ei onneksi pilannut sitä.

Esiintyviä ryhmiä oli ympäri maailman: Skotlannista (säkkipillejä), Ranskasta, Britanniasta, Kanadasta (ryhmä tanssityttöjä), Japanista (laivaston soittokunta ja lisäsi erittäin taidokas marssiryhmä,  eivät soittaneet) ja tietenkin Sveitsistä. Näistä mieleen jäivät taitavimpina japanilaiset marssijat, baselilaiset rumpalit ja tietenkin omat nuoremme. Suuren maininnan ansaitsee sekin, että Varusmiessoittokunnan jousiorkesteri oli soittolavalla koko esityksen ajan ja säesti myös muiden kokoonpanojen esityksiä.

Kanadalaisten tanssityttöjen esitys kärsi eniten sateesta, sillä areena oli sateen jälkeen hyvin liukas. Pieni sade alkoi kun Varusmiehemme marssivat lavalle, pahimmillaan se oli Japanin laivaston soittokunnan esityksen aikana ja loppui ennen kanadalaisia. Puhaltajien esitystä se ei haitannut, mutta tytöt pyllähtelivät nurin yksi toisensa jälkeen. Japanilaisesta marssijajoukostakin pari kaatui. Yleisö ymmärsi tilanteen ja antoi näille suuret aplodit!

Varusmiessoittokunnan esitys alkoi kolmen kappaleen potpurilla, jonka puhaltajat ja rumpalit soittavat ja kivääriryhmä pyörittelee kiväärejään. Kaikki marssivat ennalta suunniteltuja kuvioita. Jotkut muut esiintyneistä ryhmistä lähinnä marssivat eteenpäin ja kääntyivät takaisin, suomalaisten kuviot olivat monimutkaisia ja taidokkaita. Kokonaisuutta ei osaa varmaankaan ymmärtää, ellei esitystä ole koskaan nähnyt.

Suomalaisten esityksen toinen osa oli 5-ääninen (tytöillä yksi ääni, pojilla neljä) sovitus Lilja, ruusu, kirsikkapuu -laulusta. Laulu soi kauniisti. Aika pian huomasimme, että oman jääkärimme ääni kuului selvästi omassa stemmassaan: hän oli saanut mikrofonin olkapäälleen!

Laulun jälkeen sai pääosan Showbändi, joka tuli esittämään Michael Jacksonin Thrillerin. Marssikokoonpano soitti ja marssi omaa koreografiaansa musiikin tahtiin. Kuukävelykin onnistui marssijoilta! Esitys oli hauskan humoristinen ja nauratti yleisöäkin. Esityksen kokonaisuus toi hienosti esille Varusmiessoittokunnan monipuolisen lahjakkuuden. Joukkoihin valitaan pääsykokeen kautta ikäluokkansa parhaat soittajat ja laulajat ja sen kyllä huomaa!  Varusmiessoittokunnan palveluspaikka ttanut. on Parolassa. Sieltä oli apulaiskomentaja (anteeksi jos käytän väärää termiä! ) Baselissa katsomassa soittajien esitystä ja oli kiitellyt vuolaasti näiden varusmiestensä osaamistasoa. Soittokunta muutti Parolaan vasta pari vuotta sitten Hennalasta, joten varuskunnan johdollekaan soittokunnan toiminnan kokonaisuus ei ole vielä täysin kirkastunut.

Illan Tattoo -esitys päättyi yhteiseen numeroon, missä kaikki esiintyvät ryhmät marssivat areenalle, lauloivat ja soittivat. Ilotulitustakin nähtiin lopussa. Kokonaisuutena ilta oli katsojille antoisa ja tunteellinenkin. Paikalle kannatti ehdottomasti tulla. Suomen Puolustusvoimat saavat olla ylpeitä omista soittajistaan.

Lisään kuvia kännykästäni, kunhan pääsen alueelle, missä minulla on käytössä netti myös kännykkään. Tässä kuitenkin tietoja Baael Tattoosta heidän nettisivuiltaan:

http://www.baseltattoo.ch/index.php/english

Baseliin!

Helmikuussa heti Uuden Seelannin kokemuksista toivuttuamme varasin liput Baseliin heinäkuulle. Jos nuoruusvuosina joku olisi minulle sanonut, että tänne joskus päädyn tällaisen syyn vuoksi, niin olisinpa nauranut itseni kipeäksi.

Olemme Paapan kanssa Basel Tattoossa, maailman yhdessä suurimmista sotilasmusiikin tapahtumista. Näin ihminen itsensä yllättää!

Ehdottomasti tärkein syy tähän matkaan on nuorin lapsemme, joka suorittaa parhaillaan varusmiespalvelustaan Puolustusvoimien Varusmiessoittokunnassa. Varusmiessoittokunta on kutsuttu tänne esiintymään ainoana amatöörisoittokuntana ammattilaisten joukossa. Mukana on lähes 100 varusmiespalveluksessa olevaa nuorta miestä ja naista, jotka soittavat ja marssivat. Kotimaassa olemme pariin kertaan näitä esityksiä nähneet, mutta nyt on kuulemma luvassa jotain ainutlaatuista.

Baseliin saavuimme maanantaina: lento Zurichiin ja sieltä autolla Baseliin. Ensimmäisenä päivänä ehdimme majoittaa itsemme, tavata jääkärimme ja käveleskellä vähän kaupungilla. (Sivuhuomautuksena: hotellimme sijaitsee aivan Baselin messukeskuksen kupeessa, samoin varusmiehillä, mutta kuitenkin eri hotellissa) Tiistaina ohjelma oli jokseenkin sama, paitsi jääkäri liittyi seuraamme heti aamupalan jälkeen ja iltapäivällä ehdimme paikalliseen eläintarhaan.

Baselin kaupungin vanha keskusta on viehättävä, kuten Keski-Eurooppalaisissa kaupungeissa on tapana. On paljon vanhoja rakennuksia, kirkko, jota on rakennettu aikoinaan 400 vuotta, ihastuttavia toreja ja pieniä, jyrkkiä katuja. Keskustaa halkoo Rhein, jonka varrelle vanhimpia rakennuksia on aikoinaan rakennettu. Tällaisia näkymiä ei kyllästy katsomaan!

Joki on Baselin sydän, vahva ja voimakkaasti virtaava. Vanha ystäväni kertoi, että 1970-luvulla joki hehkui sateenkaaren väreissä, kun alueen kemianteollisuus laski jäteliemiään suoraan jokeen. Nyt vesi oli tasaisen vihertävää, uimakelpoista. Hurjasta virtauksesta huolimatta nuoriso ui virrassa, apuna oli kelluntapussi. Se kellutti uimarin ja kuljetti samalla vaatteet ja muut varusteet alavirtaan. Touhu näytti hurjalta, ainakin näin aikuisen ihmisen silmin. Varusmiehiltämme uiminen oli kielletty.

Liikkuminen Baselissa kävi kätevästi. Paikallisliikennettä täällä voi kehua runsaasti, ratikat kulkevat ja turisteille annetaan ilmaiset kulkukortit. Ratikalla menimme kolmestaan myös eläintarhaan. Se oli monipuolinen ja runsas eläimistöltään. Suomalaisia varusmiehiä oli paikalla jokunen muukin. Tattoo-esiintymiset alkavat iltaisin vasta klo 21.30 alkaen. Päivisin varusmiehet harjoittelevat esityksen yksityiskohtia - toki ei enää tässä vaiheessa, viiden esityksen jälkeen, ole kovin paljon hiottavaa. Ruokailujen lisäksi ohjelma on jokseenkin vapaamuotoista, joten eläintarhassakin voi viettää mukavasti aikaansa.

Sää Baselissa on ollut helteinen, eilen 26 ja tänään 29 astetta. On tietenkin ihana nauttia kunnon kesästä, mutta toisaalta olen kiitollinen myös ilmastoidusta hotellihuoneesta. Nyt illalla tätä kirjoittaessa istumme jo Basel taittoon katsomossa ja ensimmäiset pisarat putoilevat taivaalta! Arrgh! Jatkuu huomenna!