Rouen - Pariisi - ja sitten kotiin
Lähdimme Saint Malosta varhain torstaiaamuna noin kolmen tunnin ajomatkalle Rouenin kaupunkiin. Matka sujui taas kauniissa maisemissa, mutta pääosin moottoritietä pitkin. Maisemien valokuvaaminen jäi vähiin, sillä ranskalaiset moottoritiet ovat tiiviisti penkereillä tai puilla reunustettuja.
Roueniin saavuimme puolen päivän seutuvilla, suoraan lounaalle. Ruoka oli taas ranskalaiseen tapaan hyvin vähän kasviksia sisältävää: alkupalaksi kinkkusuikaleita, pääruoaksi sienirisottoa, päällä käristettyä pekonia ja jälkiruokana pieni mutakakku ja jäätelöpallo. Tuoreita kasviksia ei todellakaan ole näkynyt.
Lounaalta siirryimme suoraan hotellillemme - matkalaukut oli kuljetettu sinne jo etukäteen pienellä pakettiautolla. Sekin oli omanlaisensa operaatio, sillä ei yhteen pikkupakuun todellakaan mahdu 30 isoa matkalaukkua. Hotellimme sijaitsi kaupungin tunnetuimman nähtävyyden, katedraalin kupeessa. Kun ohjelmaamme ei kuulunut varsinaista kaupunkikierrosta, kuljeskelimme itseksemme keskustassa ja kävimme katedraalissakin. Vaikka se oli pinnoiltaan varsin vaatimaton, olivat lasi-ikkunat kyllä huikeat. Vähän kiertelimme kaupoilla, mutta varsin pian painuimme pehkuihin: edellisen päivän reissaus oli vaatinut veronsa.
.jpg)
Perjantaiaamuna matkamme jatkui kuten torstainakin, motaria pitkin, mutta nyt Pariisiin ja suoraan lounaalle - paikaksi matkatoimisto oli järjestänyt meille Eiffel-tornissa sijaitsevan ravintolan. Edellisestä käynnistämme tornissa oli kulunut jo vuosia, joten sisäänmeno ja koko ympäristö oli muuttunut merkittävästi. Ei ollut enää pitkiä jonoja vaan sen sijaan portit ja tiukat turvatarkastukset. Koko tornin jalkojen välisellä alueella oli vain muutamia ryhmiä odottelemassa vuoroaan. Me saimme sisäänpääsylippumme ja nousimme hissillä alimmalle tasolle ja siirryimme ravintolaan. Ruoka oli kohtuullisen hyvää, mutta edelleenkin hyvin vähän kasviksia sisältävää. Valitettavasti pääsylippumme ei sisältänyt pääsyä yläkerroksiin, joten Pariisin upeimmat maisemat jäivät kokematta ja kuvaamatta. Olen joskus taannoin, dia-kuvien aikaan, ottanut elämäni parhaat kuvat Pariisista auringon laskiessa.
Meidän oli päästävä Charles de Gaullen lentokentälle iltapäivällä noin klo 16 aikoihin. Lounaan jälkeen meillä oli siis aikaa pieneen kaupunkikierrokseen. Kuljettajamme Serge ajoi Pariisin ruuhkissa ja Sarianne kertoi Seinen rannoilla sijaitsevista kohteista. Aikaa meni 1,5 tuntia, matkaa taittui 11 km. Valtaosa nähtävyyksistä oli tietenkin tuttuja, mutta tavanomaisesta poikkeava oli Point Neuf (=uusi silta), Pariisin vanhin silta, joka oli remontissa ja peitetty pressuilla, mutta ne olikin rakennettu upeaksi vuoristoksi. Ihmiset tulivat katsomaan tätä tilapäistaideteosta niin paljon, että siitä oli näytetty pätkä edellisen illan uutislähetyksessäkin.
Sitten olikin jäljellä Pariisin lämpenevässä säässä CDG -kenttä, Finnairin mustikkamehu ja viilenevä kotimaa.
