Split
Laivamatkamme oli alkanut Splitin satamasta ja sinne myös olimme lopuksi rantautumassa. Viimeinen merimatkamme oli lyhyt, joten kapteenimme antoi meille peräti 3 tuntia aikaa uimiseen. Olimme ankkurissa syvässä lahdessa, missä kävimme paapan kanssa kahteen kertaan uimassa ja muun ajan lueskelimme aurinkokannella. Lounaan nautimme laivalla ja sen jälkeen Eden olikin ankkurissa Splitin satamassa.
Splitin kaupunkiin lähdimme tutustumaan iltapäivällä paikallisopas Natalian kanssa. Kaupungissa meidät vastaanotti aika epämiellyttävä rikkivedyn katku. Alueella on rikkipitoista lähteitä ja niiden yhteyteen on rakennettu terveyskylpylä. Tästä siis johtui epämiellyttävä löyhkä, joka onneksi haihtui matkan jatkuessa. Kuljimme taas kalkkikivisen kaupungin halki - näimme jälleen kahviloita, ravintoloita ja pieniä putiikkeja - mutta pääkohteemme oli Diocletianuksen, Rooman keisarin palatsi.
Diocletianus hallitsi Roomaa 200-300-luvuilla jKr. Hän oli syntyisin Rooman aikaisesta Illuuriasta, joka on nykyistä Dalmatia. Salonan, syntymäkaupunkinsa lähistölle hän antoi rakennuttaa linnoituksen vanhan kreikkalaisen kylän päälle vuosien 295-305 aikana. Linnoituksen ympärille kasvoi aikoinaan Splitin kaupunki.
Linnoituksen muoto rakennettiin neliöksi, jonka merenpuoleisessa osassa olivat keisarin asuintilat, keskellä temppelit ja kauimpana sotilaiden ja palvelijoiden tilat. Diocletianus oli harvinainen, ellei peräti ainoa Rooman keisari, joka jäi eläkkeelle, vetäytyi palaatsiinsa ja kuoli luonnollisen kuoleman. Palatsin alkuperäisistä, 300-luvulla rakennetuista rakennuksista on jäljellä noin puolet, samoin muureista, mutta alkuperäisistä kuudestatoista puolustustornista on jäljellä vain kolme: loput on käytetty sisäpuolelle myöhempinä aikoina rakennettujen rakennusten materiaaliksi. Palatsi oli tehty puolustuslinnoitukseksi ja kun alueelle kohdistui 600-luvulla idästä (Keski-Aasiasta) tulleiden paimentolaisheimojen hyökkäys, Salonan kaupungin asukkaat pakenivat linnoitukseen ja alkoivat rakentaa sinne talojaan. Aikanaan venetsialaisten valloitettua alueen kaupunkia laajennettiin muurien ulkopuolelle.
Kaupunkia valloittivat ja rakensivat oman arkkitehtuurinsa mukaan monet valloittajat, joten kaupunki on sekoitus monenlaisia rakennustyylejä. Palatsin neljä porttia, kultainen (pohjoiseen Salonaan päin vievä), hopeinen (itään), rautaportti (länteen) ja pronssiportti (etelään, merelle päin) ovat kuitenkin säilyneet kohtuullisen alkuperäisessä asussaan. Diocletianuksen asuintilat olivat eteläportin puolella. Kun maa laskeutui siellä mereen, olisivat pohjakerroksen tilat olleet alempana kuin sotilaiden asunnot pohjoisosassa linnoitusta. Tästä syystä keisarin asuintilat rakennettiin kerrosta ylemmäksi. Kellarissa sijaitsi mahdollisesti palvelijoiden asuintiloja ja varastoja. Keskiajalla kellariin nousi merivesi ja asukkaat pelkäsivät kellarin romahtavan -heidän omat talonsa oli rakennettu sen päälle! Siksi kellari täytettiin vähitellen asukkaiden jätteillä ja unohdettiin. Vasta 1800-luvulla sitä alettiin kaivaa auki ja kellariholvit löytyivät erittäin hyvin säilyneinä. Ne on rakennettu tiiviisti muuraamalla hiekan, sementin ja kananmunanvalkuaisen seoksella ja suuri osa on alkuperäistä rakennetta. Tämä 300-luvun kellari on pääsyy siihen, että Diocletianuksen palatsi on nykyisin Unescon maailmanperintökohde.
Keskellä palatsikompleksia sijaitsi Apollon temppeli ja Diocletianuksen mausoleumi. Temppeli muutettiin venetsialaisten saapuessa kastehuoneeksi ja mausoleumi katedraaliksi - rakennuksen sisään tehtiin alttareita ja etuosaan kellotorni. Tästä syystä myös nämä rakennukset ovat säilyneet, tosin muunnellussa muodossaan. Kun Natalian opastama kierroksemme päättyi, me paapan kanssa ostimme - kuten arvata saattaa - liput, millä pääsimme kellotorniin ja katedraaliin. Kellotorniin kiivettiin vajaa 200 porrasta ja maisemat olivat tietenkin komeat. Meri, monenkirjavat talot ja katot, kukkulat ja vilvoittava tuuli (lämpöä taisi olla lähes 30 astetta) olivat kokemisen arvoiset. Katedraalissa kävimme myös ja kaikkien kirkollisten krumeluurien takana olivat roomalaisen ajan holvit ja kaaret. Pieni Apollon temppeli on hyvin vaatimaton, mutta roomalaisten rakentama sekin. Harvassa eurooppalaisessa kaupungissa on näin vanhoja ja hyvin säilyneitä rakennuksia.
Palatsin alueella asuu paikallisia ihmisiä muutama sata, siellä on putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Splitiläisille se on vanha kaupunki, ei niinkään historiallinen linnoitus. Jugoslavian aikaan siellä käytiin mustan pörssin kauppaa ja alue oli lähinnä pelottavaa slummia. Nykyisin se on nostettu arvoonsa ja on turistien suuresti suosima kohde, Splitin helmi. Aikamme mekin paapan kanssa kiertelimme palatsia ympäröivässä vanhassa kaupungissa, kapeilla kujilla ja aukioilla - nekin ovat peräisin antiikin ajoilta. Palatsin edustalle on myöhempinä aikoina rakennettu Riva, palmuilla reunustettu rantabulevardi, jossa ihmiset käyvät kävelemässä iltaisin. Palasimme Rivaa pitkin laivaamme kohti, kävimme pienessä ravintolassa syömässä pastaa ja salaattia ja siirryimme laivalle.
Myöhemmin katselimme laivan kannelta tummenevassa illassa kaupungin valoja, jotka heijastuivat mereen. Splitistä, kaupungista vuorten ja meren välissä, jää mieleen upea palatsialue ja tämä erityisen kaunis mereen heijastuva maisema.
