Maaseutukierros

Maaseutukierros

Matkallamme oli vuorossa erilainen päivä. Matkustimme yöllä  junalla maaseudulle maan eteläosiin,  Kamasin kaupunkiin, kolmisen sataa kilometriä Afganistanin rajalta. Matkalla saimme nähdä todellista uzbekistanilaista maaseutua karuimmillaan: todella kuivaa, kivistä, ruskeaa, hieman kumpuilevaa, köyhää. Talot olivat yksikerroksisia kivitaloja, osittain itse tehdyistä savitiilistä rakennettuja. Monissa taloissa oli kuitenkin huikean komeat ovet!  Matka oli todella mielenkiintoinen ja silmiäavaava. Näimme todellisen köyhyyden. Mistä niistä kivikoista pystyy elantonsa repimään? Pienenä. ksityiskohtana: maan tärkeimmät vientituotteet ovat maakaasu ja uraani. Ei ihme, että Kiina on kovasti kiinnostunut ”Uuden silkkitien” luomisesta. 

 

Varsinainen tutustumiskohteemme oli sitten Vokzalin kaupungin lähistöllä asuvan perheen koti. Perheeseen kuivuivat isovanhemmat, joilla oli 8 lasta, kaikki yliopistokoulutettuja. Lapsista kaksi asui kotikylässä. Lastenlapsia ja lastanlastenlapsia oli paljon. Perhe oli selvästi hyvin varakas, elinkeinona oli hedelmäpuiden - aprikoosin ja saksanpähkinän - viljely. Perheen isoäiti oli aikoinaan toiminut sairaanhoitajana, isä maanviljelijänä. Yhdessä perheenjäsenet ja heidän  ystävänsä esittivät meille paikallista laulua ja tanssia sekä hääseremonian ja lapsen esittelyn seremonian. Seremonioiden lopuksi juhlittiin ja tanssittiin, mihin jotkut turistitkin uskaltautuivat mukaan. Tietenkin tapahtumat olivat meille turisteille näyteltyjä, mutta kertoivat kuitenkin paikallisista tavoista.  Pienenä reunahuomautuksena: kultahampaita pidetään Keski-Aasian maissa vaurauden osoituksena. Kyllä niitä näillä mammoilla (enemmän kuin miehillä) näkyikin! Voitte huomata niitä alla olevissa kuvissa. 

Paikallisen tavan mukaan avioliitot ovat järjestettyjä. Vanhempien pitää hyväksyä  nuoren parin vanhemmat ja koko suku puolin ja toisin. Jos nuoret hyväksyvät vanhempien valitseman puolison, vanhemmat yleensä kustantavat lapselle häät ja jopa koko kodin kalusteineen. Jos nuori ei tyydy vanhempien valintaan, hän saa järjestää häät ja asumisensa omalla kustannuksellaan. Häät ovat suuret, sillä koko suku ja kotikylän väki pitää kutsua mukaan. Kaupungissa häitä juhlitaan erityisissä hääravintoloissa, maalla ulkotiloissa vaikka vanhempien talon pihalla.

 

 

Lapsen synnyttyä hänet pidetään eristyksissä ensimmäiset kaksi viikkoa, kunnes 14 päivän iässä hänet esitellään suvulle ja laitetaan koristeellisen kehtoon. Siinä vaiheessa lapsen nimi myös ilmoitetaan suvulle, vaikka virallisesti se täytyy vain käydä ilmoittamassa viranomaisille. 

Samassa kylässä pääsimme myös tutustumaan paikalliseen kouluun. Siellä keskellä rutikuivaa aavikkomaisemaa oli neljä koulua. Kun perheissä on paljon lapsia, on oppilaitakin runsaasti. Meidän kohteessamme oli yli 300 oppilasta 12 luokka-asteella. Opettajia koulussa oli yli 40. Pääsimme käymään kakkosluokkalaisten matematiikan tunnilla ja neljäsluokkalaisten englannin tunnilla.  Lapset olivat ujoja, mutta vastailivat sentään joihinkin kysymyksiin. Oppiaineita oli monipuolisesti, mm. kieliä oli mahdollisuus opiskella useita (englanti, venäjä, ranska). Valinnaisuutta ei tuntunut olevan, mutta koulun jälkeen pidettiin vielä harrastuskerhoja. Kesälomaa kouluissa on 47 päivää, toukokuun lopusta syyskuun alkupuolelle. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että kesällä on aivan liian kuumaa koulunkäyntiin. 

 

Alaluokkien koulupäivät kestävät klo 8-13, isompien klo 8-14. Lapset käyttävät koulupukua, mustia housuja/hametta ja valkoista paitaa, jonka oppilaiden vanhemmat kustantavat. Kouluruokailua ei ole, lapset saavat pärjätä kotona saamallaan aamupalalla. Taas huomasi arvostavansa suomalaista kouluruokailua. Kaiken kaikkiaan maaseutuaamumme antoi maasta ihan uuden kuvan, kun olemme tähän saakka katsastaneet pelkkiä nähtävyyksiä.

Ajoimme lounaalle takaisin junaan, joka lähti liikkeelle ja ajoi vajaan tunnin matkan uudelle asemalle, nimeltään Shahrisaez. Siellä nousimme taas bussiin ja lähdimme kohti Temurin (tai Timur Lenkin) kesäpalatsia. Temur hallitsi aluetta 1300- ja 1400-luvuilla väittäen olevansa Tsingis kaanin jälkeläinen. Tämä yhteys lienee heikko, mutta Temur valtasi kuitenkin suuret alueet keskeistä Aasiaa, mm. Intiaa, Irania ja Kiinaa myöten. Häntä pidettiin julmana ja tyrannimaisena hallitsijana, mutta hän on syntynyt kuitenkin Shahrisaezissa, Uzbekistanin alueella, joten hänet on nostettu maan suurmieheksi Leninin tilalle. 

Shahrisaeziin tärkeimpänä nähtävyytenä voi pitää  Temurin raunioitunutta kesäpalatsia, Ak-Sarayta, joka on saanut Unescon maailmanperintökohteen statuksen vuonna 2000. Palatsin rakentaminen alkoi 1380 ja kesti 24 vuotta, vuoteen 1404, jolloin Temur itse kuoli eikä ehtinyt nauttia sen valmistumisesta yhtään. Hän rakensi sen poskettoman suureksi korostaakseen omaa mahtavuuttaan, mutta ei ottanut huomioon alueen maanjäristysherkkyttä. Kahden tornin välissä ollut kaari on hajonnut jo varhain ja laatat ovat putoilleet isoilta alueilta. Tällä hetkellä kesäpalatsi on lähinnä raunioina, pihamaata kuitenkin korjaillaan.

 

Temurin kesäpalatsin takana on suuri puisto, jossa on aikoinaan sijainnut Leninin patsas. Se on nyt korvattu massiivisella Temurin patsaalla. Kommunistisesta menneisyydestä halutaan eroon. Patsaalta kävelimme eteenpäin, Temurin mausoleumille. Hän rakennutti mausoleumi itselleen hautapaikaksi, mutta ei kuitenkaan tullut sinne haudatuksi. Pienessä ahtaassa tilassa oli massiivinen kiviarkku ja perässämme tunki sisään kymmeniä kiinalaisia turisteja. Pikkuisen tuntui ahtaalta! 

Viimeinen käyntikohteemme alueella oli tietysti taas moskeija. Sen edustalla oli valtavan suuri plataani, joka on ilmeisesti noin 700 vuotta vanha. Moskeijassa ei ollut mitään kovin erityistä, komeampiakin on nähty. 

 

Kun pääsimme takaisin Shahrisaezin asemalle, meitä odotti yllätys. Asemalla ei ollut odotettavissa liikennettä ennen seuraavaa aamua, joten meille oli katettu grilli-illallinen aseman pihalle. Ruoka oli hyvää ja samalla maisteltiin viinejä. Paikalliset viinit eivät säväyttäneet, mutta ilta oli muutoin oikein onnistunut. 

 

 

Illalla lähdimme sitten liikkeelle kohti Tadzikistania ja uusia seikkailuja!