Takaisin Thaimaahan
Lähdimme Pak Bengistä varhain aamulla pikkubusseilla kylän läpi rantaan. Otin matkalla muutaman kuvan, että saatte vähän käsitystä kylästä. Tie oli pahasti työn alla ja kulkeminen oli aika vaivalloista. Rantaan laskeuduimme taas jyrkkää hiekkarinnettä ja palasimme jokiveneeseemme matkalaukkujemme luokse. Matka jatkui taas Mekongia ylöspäin.
Mekong oli entisensä, suuri ja mahtava - leveimmillään noin 200 metriä. Nouseva aurinko antoi virralle väriä. Muitakin veneitä näkyi liikenteessä, jopa sellaisia, missä oli majoitustilat. Voimakkaimmista virroissa joillakin veneillä oli vaikeuksia päästä eteenpäin, kun vene meinasi kaiken aikaa kääntyä sivuttain. Rannalla maaston muodot muuttuivat vähemmän metsäisiksi ja jyrkiksi, enemmän kumpuileviksi.
Lounaan jälkeen teimme päivän ainoan pysähdyksen Huay Pha Lam -nimiseen kylään, jossa asui khmu-nimistä etnistä vähemmistöä edustavia ihmisiä, noin 600 hengen verran. Olimme paikalla puolen päivän jälkeen, jolloin kyläläiset viettivät siestaa ja lepäilivät eilisen hääjuhlan jäljiltä. Paikalla tuntui olevan lähinnä pikkulapsia ja vanhoja mummoja. Kylää kuitenkin katselimme ja matkaseuralaisemme tekivät ostoksia kylän kaupasta - niitä oli täällä jopa kolme! Aika monipuolisesti kaupasta sai ruokaa ostaa, kasviksista lähtien, vaikka pihoilla oli myös ryytimaita. Koirat ja kanat kuljeskelevat pihoilla vapaana. Kylä tuntui elävän maanviljelyksestä. Kehityskin oli alueelle tullut, sillä keskellä kylää seisoi linkkimasto. Muutoinkin Laosissa oli yllättävän hyvät nettiyhteydet kaikissa kylissä, missä liikuimme. Vaurautta maassa - tässäkään kylässä - ei ole. Aika monella tapaa huomasi, että maa on köyhempi kuin Thaimaa.
Matkamme jatkui pitkin Mekongia. Jossakin vaiheessa vasen ranta muuttui Thaimaaksi. Tässäkin huomasi maiden välisen varakkuuseron: Thaimaan puolella talot olivat parempia ja viljelykset hoidettuja. Iltapäivän päätteeksi pääsimme Houay Xayn rantakaupunkiin, jossa sijaitsi jälleen Ystävyyden silta, järjestysnumeroltaan 4. Veneemme ajoi hiekkarantaan, missä nousimme rantatörmää pitkin ylös ja avuliaat nuoret miehet kantoivat laukkumme taas pikkubusseihin. Niillä pääsimme Laosin rajalle, kävimme rajamuodollisuudet läpi ja siirryimme seuraavaan bussiin. Tällä pääsimme ajamaan Ystävyyden sillan läpi Thaimaan puolelle ja tällä kertaa rajamuodollisuudetkin sujuivat pienellä odottelulla ja jonotuksella. Päädyimme majoittumaan Chiang Khongin kaupunkiin. Näkymä hotellilta oli jälleen Mekongille ja illalla vastarannalla näkyivät vielä Laosin valot.
... ja Thaimaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti