Chiang Mai - Bangkok, Bangkok, Bangkok…
Maanantai oli viimeinen päivämme Chiang Maissa. Aamupäiväämme mahtui kuitenkin vielä retki vanhaan kaupunkiin, missä emme olleet käyneetkään.
Lähdimme taas vaihteeksi liikkeelle tuktukeilla, niillä versioilla, mihin mahtuu lavalle 8 henkilöä. Tärkein nähtävyys siellä on 1300-luvulla rakennettu vanha temppeli, Wat Chedi Luang (Chedi = stupa), jonka 80-metrinen stupa on sortunut maanjäristyksessä 1500-luvulla. Sen jälkeen tulivat burmalaiset, jotka valloittivat kaupungin noin 200 vuodeksi. Sinä aikana kaupunki ränsistyi ja temppelin peitti viidakko. Kun burmalaiset saatiin häädettyä 1700-luvulla, kaupunki ja temppeli kunnostettiin, mutta sortunutta stupaa ei kuitenkaan ole koskaan rakennettu uudestaan. Tämän temppelin erityispiirre ovat sen reunoja kiertäneet norsu-patsaat, joista muutama on säilynyt ehjänä. Temppelialueen pihalla oli vanhan stupan pienoismalli siinä kunnossa, missä stupa on ollut ehjänä. Tärkeän temppelistä tekee myös Smaragdi-buddha, mikä on eri aikoina siirtynyt kaupungista toiseen, mutta nykyisin siitä tehty jade-kopio on temppelissä ja sitä kunnioitetaan suuresti.
Temppelialueella oli kaksi uudempaa temppeliä. Niistä toinen oli erittäin taidokkaasti koristeltu, etenkin pylväät ja ovet. Temppelin sivustalla oli eri asennoissa olevia buddha-patsaita, joille oli merkitty jokaiselle oma viikonpäivä. Syntymänsä viikonpäivän mukaisesti ihmiset saivat ostaa lehtikultalevyjä ja kiinnittää niitä patsaisiin. Temppelialueella oli upea puutarha, missä oli istutettu monenlaisia, ihania orkideoita puihin!
Kävelimme Wat Chedi Luangilta pienen matkaa ja tulimme seuraavalle temppelille, Wat Phra Singhille. Nimensä tämä temppeli on saanut aikoinaan buddha-patsaasta, joka oli lahjoitettu sinne. Nimi on pysynyt, vaikka patsas on siirretty Bangkokiin kansallismuseoon. Temppelikompleksin tunnetuin osa on komea kullattu stupa (Chedi), mutta myös itse temppeli oli taas kauniisti koristeltu, mm. upeilla vanhoilla seinämaalauksilla. Budhha-patsaan edessä istui useita vahapatsas-munkkeja oransseissa kaavuissaan. Huomiota herätti myös upea läpinäkyvä vihreä Buddha-patsas.
Ennen lounasta kävimme vielä tutustumassa naisvankilan kuntoutuskeskukseen. Siellä vankilaan joutuneille naisille opetetaan ammatti ja normaalin elämän taidot, että he voivat selvitä vankilanjälkeisestä elämästä. Naiset opettelivat mm. käsityötaitoja, tuotteiden myymistä ja kahvilan pitoa. Kuvia en ottanut muuta kuin vankien astioista.
Päivän lounaamme kuvasatoa, mm. liekitettyä kanaa:
Lounaan jälkeen otimme matkalaukkumme ja siirryimme maan sisäisellä lennolla Bangkokiin. Siellä meillä ei ollut varsinaista ohjelmaa, sillä kotimatkamme piti alkaa tiistai-iltana. Jokainen varmaankin ymmärtää, että lento Dohan kautta ei ollut enää mahdollinen, kiitos USA:n presidentin, Trumpin, joka juuri nyt päätti hyökätä Iraniin. Niinpä sitten jäimme odottelemaan Bangkokiin tulevaa, uutta lentoaikaa.
Kun tiistai oli kokonaan vapaapäivä, Timo ehdotti meille uutta tutustumiskohdetta, Jim Thompsonin kotimuseota, jonne Timo meidän opasti. Valtaosa porukastamme lähti tutustumaan paikkaan. Menimme sinne taas kanavaveneellä, 11 thb/henkilö eli noin 30 eurosenttiä! Venepysäkiltä kävelimme pienen matkan museolle, joka oli todella käymisen arvoinen.
Jim Thompson oli amerikkalainen, toisen maailmansodan aikana alueella työskennnellyt upseeri, peruskoulutukseltaan arkkitehti. Sodan jälkeen hän asettui maahan, johon oli ihastunut ja alkoi edistää maan kulttuuria. Ensimmäinen panostus oli silkki, jota varten hän perusti kutomon ja silkkikylän, jossa kehitti tuotantoa ja mm. kankaiden kuviointia ja designia. Tämä osa Jim Thompsonin elämäntyöstä elää edelleenkin ja tuotanto on äärimmäisen laadukasta.
Thai-arkkitehtuurin arvostus sai Jim Thompsonin hankkimaan vanhoja, 200 vuotta vanhoja taloja, joista hän kokosi yhdistelemällä kuusi teak-puista rakennusta. Talo valmistui vuonna 1959 ja Jim Thompson muutti sinne. Thai-rakennusten tapan alakertaa ei alunperin ollut, sillä paaluille rakennettuina talot kestivät paremmin tulvia. Jim Thompson halusi talonsa alustan helposti siivottavaksi, joten hän ei jättänyt sitä maapohjaiseksi vaan laittoi maan pintaan marmorilaatat. Poikkeama tyylistä olivat myös portaat, jotka veivät talon varsinaiseen asuinkerrokseen.
Jim Thompson oli keräilijä, joka kokosi taloonsa upeita esineitä, mm. posliinia, maalauksia, koriste-esineitä, kalusteita ym. Kaiken hän pyrki hankkimaan kierrätettynä, mm. kuninkaallisesta palatsista kristallisen kattokruunun, alkuperältään eurooppalaisen, mutta muutoin tuntemattoman. Kun hänellä ei ollut perhettä, hän kestitsi talossaan runsasta ystävien joukkoa. Oleskelutila oli talon sydän. Sieltä oli näkymä kanavan toiselle puolelle, hänen silkkikyläänsä ja myös ihanaan puutarhaan, joka ympäröi taloa.
Maaliskuussa 1967, asuttuaan talossaan vain 8 vuotta, Jim Thompson lähti lomamatkalle Malesiaan, Cameron Highlands -alueelle (missä mekin kävimme runsas vuosi sitten) ja katosi siellä jälkiä jättämättä. Sodan aikana hän oli kuulunut Amerikan tiedustelupalveluun, CIA:n edeltäjään ja on arveltu, että tällä asialla olisi jotain tekemistä katoamisen kanssa. Kaikki on kuitenkin vain spekulointia. Hänen katoamisensa jälkeen ystävät perustivat hänen nimeään kantavan säätiö, joka ylläpitää taloa ja silkintuotantoa upeine design-tuotteineen. Kävimme talossa olevassa myymälässä, mutta hinnat olivat kyllä niin päätä huimaavat, että jäivät ostamatta (huivi 400 €, kaapu 2000 €).
Keskiviikkona meidän olisi pitänyt olla jo kotona. Sen sijaan olemme edelleenkin Bangkokissa. Käytimme päivän lähtemällä pienellä porukalla Sky-train-junalla viikonlopputorille, joka oli arkena vain kukkatori, mutta enpä ole koskaan nähnyt tällaista määrää kukkia ja kaikenlaisia kasveja. Oli siemeniä, taimia, puutarhakasveja, koristekasveja, sisäkukkia, kaktuksia, kaikenlaisia kukkivia kasveja - ja tietenkin orkideoja! Kävelimme alueen läpi, varmaan liki kilometrin, kunnes löysimme myös hieman muita tuotteita. Tuliaiset löytyivät: kahvia, mausteita, kuivahedelmiä! Kävimme myös paikallisessa Mixt-tavaratalossa, mistä löytyi myös näppärä lounaspaikka.
Lounaan jälkeen kävelimme keskustan puistossa pienen lenkin. Paluumatkan teimme taas Sky-trainillä - joka siis menee korkealla maan pinnan yläpuolella, katujen päällä, mutta suomenkielistä vastinetta tälle sanalle en ole keksinyt. Ja sitten pari pysäkinväliä kanavaveneellä ja olimme taas hotellilla. Hotellimme B- ja C-rakennukset sijaitsevat aivan tämän kanavan rannassa. Masssiivisen isossa hotellissamme on 4 erillistä yli 10-kerroksista hotellia, joiden alaosassa on toimistoja, tai kuten omassa rakennuksessamme, iso parkkitalo.
Kaupunkimaisemaa!
Edellisenä iltana olimme saaneet tiedon, että lentomme olisi reititetty uudelleen: perjantaina 13.3. iltapäivällä lento Bangkok-Dubai, siellä 6-7 tunnin odotus ja aamulla lento Dubaista Tukholmaan. Siellä saamme yöpyä ja Helsinkiin lennämme sunnuntaina. Tämä siis on suunnitelma keskiviikkona. Aika näyttää, miten ja milloin pääsemme kotimaahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti