Pitkä matkapäivä: Kultainen kolmio, Chiang Rai, Wat Rong Khun ja Chiang Mai
Nautimme lauantain Thaimaa-aamunamme Mekongin takaa loistavasta kauniista auringonnoususta ja ihanista maisemista aamiaispöydässä. Muilta osin hotellimme oli matkan heikoin, mistä oli aika vähän harmitusta: emme viipyneet siellä kuin auringonlaskusta auringonnousuun.
Liikkeelle lähdettyämme ajoimme reilun tunnin ajan luoteeseen Mekongin vartta seuraillen. Päädyimme kaupunkiin, missä sijaitsee kolme maan, Thaimaan, Laosin ja Myanmarin (Burman) yhteinen rajapiste. Mekong ja sen sivuhaara Ruak muodostavat rajat, Myanmarin alue on Mekongin ja Ruakin välinen niemi. Me olimme jokien eteläpuolella, Laos oikealla rannalla Mekongin takana. Alue on saanut Kultainen kolmio -nimensä alueella vallinneesta oopiumin tuotannosta ja salakuljetuksesta. Tähän aiheeseen liittyvä kohde oli - rajan lisäksi - tutustumiskohteemme.
Oopiumin on unikkokasvin siemenkodan koventunutta maitiaisnestettä. Sen ovat aikoinaan keksineet mesopotamialaiset mahdollisesti 3000 v. eaa. Sieltä se on levinnyt Egyptiin, Roomaan ja sitä myöten Eurooppaan. Ongelmaksi kehittynyt oopium otettiin brittien kauppatavaraksi, jota vaihdettiin kiinalaisten posliinin ja mausteisiin. Toiminta sai Kiinassa aikaan merkittävän oopiumongelman, kun tuhannet ihmiset tulivat siitä riippuvaisiksi. Kiina ja Britannia kävivät oopiumin takia kauppasotia 1800-luvun lopulla, mutta ongelma jatkui. Vasta kommunistinen Kiina pystyi rajoittamaan oopiumin käyttöä. Kultaisen kolmion alueella sitä tuotettiin edelleen, kunnes kansainvälisillä sopimuksilla tilanne rauhoittui. Laittomasti oopiumia kasvatetaan edelleen, tärkein tuottajamaa on Afganistan. Laillisesti oopiumia viljellään morfiinin raaka-aineeksi.
Museossa näimme monenlaisia historialliseen oopiumin käyttöön liittyviä asioita: piiippuja, joilla mustaa hartsimassaa poltettiin; posliinisia tyynyjä joilla maaten piippuja poltettiin; lastoja, joilla hartsia kaavittiin siemenkodan pinnasta; morfiinipunnuksia, joita käytettiin aineen punnitsemiseen. Ne olivat usein linnun muotoisia, koska lintu on ollut myyttinen eläin monissa uskonnoissa. Esillä oli myös monia oopiumin käyttöhuoneisiin eli oopiumluoliin liittyvää esineistöä piippujen lisäksi. Siistin näköiset tilat eivät kuitenkaan kertoneet mitään luolien todellisesta kurjuudesta. Yläkerran museotilassa oli esillä mm. tupakan ja kannabiksen käyttöön liittyviä esineitä. Kannabis on laillistettu Thaimaassa joitakin vuosia sitten ja sitä saa myydä erillisen luvan saaneissa liikkeissä. Laillistamisen ideana on ollut saada maahan lisää maksavia turisteja ja verotuloja. Lopputuloksena maahan on saatu lisää nuoria reppureissaajia, joista maahan ei paljon tuloja heru. Oma nuoriso sensijaan on oppinut käyttämään kannabista. Nyt tilanteen korjaaminen tuntuu olevan vaikeaa.
Seuraavan bussimatkan aikana Timo kertoi alueella olevista huijauskeskuksista. Niitä on Myanmarissa, Kambodzassa ja Laosissa erityisalueilla, jotka Kiina on vuokrannut Laosilta 99 vuodeksi ja hallinnoi niitä oman mielensä mukaan. Korona-aikaan edellinen paikallisoppaamme Pao oli ollut ilman työtä ja tullut houkutelluksi ”tulkin töihin” Kiinalaisten erityisalueen Kasinolle. Siellä hän ja muut työllistetyt olivat saaneet elää kuukauden hotellimajoituksessa. Kun työ oli alkanut, sen todellinen luonne oli selvinnyt. Pao oli yrittänyt kieltäytyä työstä, jolloin häneltä oli vaadittu kuukauden ylläpidosta 2000 dollarin maksua. Työhön oli siis ollut pakko jäädä, kun henkilöllisyystodistuksetkin oli otettu pois. Jonkin ajan jälkeen Pao oli saanut houkuteltua muutamat kaverinsa pakoon ja seuraavan palkkapäivän jälkeen he olivat onnistuneet pakenemaan. Koska poliisi olisi pidättänyt heidät ja palauttanut laitoksiin, hän joutui perheensä kanssa muuttamaan 3 vuodeksi Vientianneen.
Lounaan nautimme matkan varrella Chiang Rai - nimisessä kaupungissa. Chiang -alku esiintyy monissa alueen kaupungin nimissä ja se tarkoittaakin kaupunkia. Ravintolamme oli luksusluokkaa ja ruoka todella erinomaista. Otin malliksi kuvan jälkiruokapöydästä.
Lounaan jälkeen matkustimme taas pienen matkaa ja saavuimme alueen tärkeimmälle nähtävyydelle Valkoiselle temppelille, Wat Rong Khunille, joka poikkeaa selvästi maan perinteisistä temppeleistä. Se ei ole vain temppeli vaan jopa suuri kokonaistaideteos, johon kuuluu upea temppeli, monia muita rakennuksia, vesiaiheita, kala-altaita, tarkkaan suunniteltuja kasveja, kiviasetelmia, puita, käytäviä, patsaita, koriste-esineitä ym. Temppelin on suunnitellut thaimaalainen taiteilija Chalermchai Kositpipat, 70-vuotias mies. Temppelikokonaisuuden rakentaminen on aloitettu jo vuonna 1997 eikä loppua näy. Taiteilijalla on projektissa mukana apulainen, joka osaa ohjeistuksen mukaan rakentaa kokonaisuuden loppuun, jos taiteilija itse kuolee ennen teoksensa valmistumista. Keskeneräiset kohdat tunnistaa siitä, että rakennukset ovat vain valkoisia, mutta niistä puuttuvat rakennuksille ominaispiirteensä antavat peilimosaiikit.
... ja taas vaihteeksi kuvat kääntyivät alussa väärään järjestykseen:
Käytimme aikaa temppelin alueella noin tunnin verran, mutta enemmänkin olisi kulunut. Jatkoimme matkaa kohti seuraavaa kohdettamme, Chiang Main kaupunkia, provinssin pääkaupunkia. Kaupunkiin tutustumme kunnolla vasta maanantaina, mutta illalla lähdimme paapan kanssa jälleen pienelle lenkille ja kohti Hard Rock Cafea. Maa onkin ollut tässä harrastuksessa poikkeuksellisen runsas, kun olemme käyneet kolmessa eri kaupungissa ostoksilla. Matkan varrella olisi ollut iltatori, missä myydään oikeastaan ihan kaikkea mahdollista. Me päädyimme kuitenkin piipahtamaan tavallisessa ruokakaupassa ostamassa iltapalaa. Tiivis päivämme vaati veronsa, enempää emme olisi jaksaneet.
Alla kuvia maisemista matkan varrelta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti