Mekongia pitkin pohjoiseen
Luang Prabangissa meillä oli yksi välipäivä. Käytimme paapan kanssa päivän hyödyksemme tutustumalla kaupungin keskustan liikkeisiin. Ajatuksena oli löytää kotiin viemiseksi jotain paikallista ja sellaisia löytyikin. Ostimme mm. paikallista kahvia ja muutamia yrttijuoma-aineksia. Kävelimme molempien jokien rannoilla ja Mekongin rantaan päädyimme sitten lounaalle. Ruokavalintamme olivat kohtuullisen onnistuneita, mutta ravintolan toiminta laosilaiseen tapaan rauhallista. Osa asiakaspaikoista oli makuupaikkoja!
Iltaan meille oli varattu ohjelmaksi Baci-seremonia, joka on paikallinen vieraiden tervetuloseremonia. Siinä lausutaan jotain muinaisia sanskriitinkielisiä tekstejä ja toivotetaan kaikille onnea. Lopuksi seremoniaan osallistuneet paikalliset sitoivat kaikkien vieraiden ranteisiin valkoisia puuvillalankoja - lopulta niitä tuli liki 10 kpl molempiin ranteisiin. Kolmen päivän kuluttua ne voisi ottaa pois, että onni säilyisi. Seremonian jälkeen söimme vielä maittavan illallisen, monipuolisuudessaan samanlaisen kuin monella edelliselläkin kerralla. Tarjoilu hoidettiin kätevästi, kun kaikki annokset olivat pienissä kulhoissa ja jokaiselle omalle tarjottimelle koottuina.
Menimme nukkumaan hyvissä ajoin, sillä tänään lähdimme matkaan viileässä aamuilmassa jo klo 6.30 ja siirryimme Mekongille veneeseen. Matkaa oli tälle päivälle tiedossa 200 km ja liki 10 tuntia, kohteena Pak Beng- niminen kylä. Matkan aikana veneen omistava pariskunta tarjosi meille maittavan lounaan. Muutoin matka meni maisemia ihaillen ja aikaa tappaen.
Alkumatkasta, alle 2 tunnin matkan jälkeen, pysähdyimme Pak Ou- luolille. Niissä on ollut jonkinlaista asutusta jo 600-luvulla, paikalliset heimot ovat asettuneet näihin joskus 1300-luvulla ja buddhalaisuus noin 100 vuotta myöhemmin. Kuuluisia luolat ovat muutaman viime vuosisadan aikana tuoduista buddha-patsaistaan, joita on puisia ja metallisia, kaikkiaan jopa 4000 kpl. Luolia on kaksi, joista ylempi ja suurempi vaati taas 270 askelman kiipeämisen, mitta onneksi lämpö ei ollut vielä noussut mahdottomiin. Luolien edustalta ja rappusilta avautuivat taas komeat maisemat Mekongille.
Mekong on vahva ja suuri joki, jonka rannat ovat jyrkät ja siksi aika vaikeasti hyödynnettävät. Luang Prabangin kohdalla törmät olivat vielä kohtuullisen helposti kuljettavia, mutta myöhemmin ne jyrkkenivät huomattavasti ja samaa tahtia väheni asutus. Lopulta kyliä oli enää harvakseltaan. Rannoilla oli hiekkadyynejä, joita voimakas virta oli syövyttänyt. Kulkukelpoisissa osissa rannalla käyskenteli lehmiä ja vesipuhveleita, jotka vilvoittelivat vedessä (lehmät eivät tätä tehneet). Iltapäivällä saavuimme alueelle, missä rannoilla oli paikallisia ihmisiä kultaa huuhtomassa! Osa perheenjäsenistä kaivoi maata rannalla, toiset huuhtelivat kultaa vaskoolilla vedessä seisten. Kaiketi homma kannattaa, kun sitä paljon tehtiin.
Mekong virtasi pohjoiseen mennessämme aina vain voimakkaammin, välillä isoilla pyörteillä, jotka keräsivät muoviroskaa. Alkumatkasta roskaa ei juuri näkynyt, joten tämä rojumäärä näyttäisi olevan peräisin Kiinasta. Kiinalaisten rakentama tuttu rautatie alitettiin matkan aikana. Ohitsemme kiisi myös isoilla moottoreilla varustettuja jokiveneitä, joissa niissäkin näytti olevan kiinalaisia. Heillä ei täältä ole pitkäkään matka kotimaahansa, joten piipahtelevat alueella paljon.
Saavuimme yöpaikkaamme, Pak Bengin kylään hieman klo jälkeen 17 iltapäivällä. Timo oli kiirehtinyt matkaan lähtöämme, että ehtisimme hotellille valoisaan aikaan ja näkisimme paikan upeat maisemat. Nousu veneestä rantaan oli jyrkkää, painavat rinkat selässä (isot matkalaukkumme jätimme veneeseen). Itse kylä oli aika lailla vaatimaton: talohökkeleitä ja tie pelkkä kuoppainen maantie, sekin tietyön alla. Paljon kylässä kyllä rakennettiin, joten ehkä kehitys menee eteenpäin täälläkin. Hotelli sijaitsi kylän toisella puolella, korkealla joen rinteessä ja maisemat todella täyttivät kaikki odotukset. Ehdimme käydä uima-altaalla ja kun siirryimme ravintolaan syömään pientä iltapalaa, tuli pimeys.
Tämän tarinan pääosassa oli siis ehdottomasti Mekong.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti