Kauan odotettu matka!

 Kauan odotettu matka! 

Kolme vuotta sitten olimme varanneet kevätmatkan Japaniin. Sattuneista syistä se ei toteutunut ennen kuin nyt. Tästä reissusta voi todeta: kyllä tätä on odotettu.

Varasimme jälleen Albatrossin matkan - teemalla Geishat, Shogunit ja Samutait. Maan historiaan pääsemme siis tutustumaan vahvasti. Japani on mielenkiintoinen maa, missä on paljon nähtävää, siksi tällaisella valmiiksi pureskellulla matkalla saa paljon enemmän irti kuin omatoimisella. Tällä matkallamme kotimaisena matkanjohtajana toimii japanintaitoinen Aleksi, jonka kielen ja Japanin kulttuurin tuntemus (opiskellut japania yliopistossa Suomessa, Tokiossa ja Kiotossa) kävi ilmi heti ensimetreillä. 

Matka alkoi anivarhaisella herätyksellä sunnuntaina - lentokentällä olimme klo 4.15 ja lähdimme Pariisin kautta kohti Tokiota. Alkumatka sujui tavanomaisesti, mutta Pariisi - Tokio -väli osoittautui kyllä tavanomaista epämukavammaksi: koneen istumapaikat oli pakattu tiiviisti (Hki-Pariisi oli väljempi) ja lento oli kantta myöten täynnä. Koneen henkilökunta puhui nopeaa ranskaa, japania tai englantia ranskalaisittain, joten kuulutuksista sai selvää vain näiden kombinaatioista arvaamalla. Nukkuminen oli tuskaa, pienessä kippurassa paikat puutuen. Yllättäen nukuin kuitenkin jonkin verran ja perille päästyämme koin itseni varsin virkeäksi. Paappa väitti, ettei nukkunut juuri lainkaan. Tällä kuitenkin menimme seuraavaan päivään.

Tokiossa olimme aamulla klo 9 paikallista aikaa. Sää oli pilvinen ja harmaa, mutta kirkastui vähitellen päivän mittaan. Maahansaapumisselvityksissä - kaksi kotona täytettyä kaavaketta qr-koodeille tallennettuna ja kolmas karanteenin välttämistä varten vielä uudelleen täytettäväksi, tämä kaikki japanilaiseen tyyliin todella sekavasti - meni reilu tunti ja kun matka hotellille oli kestänyt 1,5 tuntia, saimme ensimmäiseksi ohjelmanumeroksi lounaan. Sen nauttiaksemme kävelimme lähellä hotellia olevaan ravintolaan. Ruokaan kuuluvat lihasuikaleet grillattiin pöydän keskellä olevassa grillissä. Jokainen nosti pihdeillä omat palansa paistumaan ja sen jälkeen riisiannoksen päälle nautittavaksi. Lisänä oli mm. salaattia, kimchiä ja pikkelöityjä kasviksia. Ruoka oli kyllä erinomaista, jopa liha, mitä en yleensä syö suuressa määrin. 

Päivämme oli buukattu täyteen Tokion metroa ja junia, kävelyä ja tutustumista kaupungin kohteisiin. Lounaan jälkeen kuljimme siis Ikebukuron asemalle liput kourassamme ja matkustimme Tokion asemalle. Tarvitsemme JR-Rail -junalipun, jolla teemme matkamme luotijunaosuudet. Niiden ostamiseksi paikallinen assistentti keräsi  passimme ja meni lunastamaan varauksemme. Me turistit lähdimme kävelemään lähistölle: katselimme sata vuotta vanhaa asemarakennusta, Japanin hallintoalueen rakennuksia,  kiertelimme Keisarin palatsialueen ympäristössä (palatsin alueelle ei tavallisilla kuolevaisilla ole asiaa kuin parina päivänä vuodessa), Aleksi kertoi japanin kielestä ja keisarin palatsin historiasta. Kävimme myös tutustumassa paikallisen kulttuuri- ja konferenssikeskuksen arkkitehtuuriin ja palasimme sitten asemalle. Assistentti toi meille lippumme ja lähdimme metrolla taas eteenpäin. 

Seuraava etappimme oli Shibuya -juna-asema, minne matkustimme jo iltapäivän ruuhkassa. Pientä haastetta matkaan toi ryhmämme koossa pysyminen muutaman tuhannen japanilaisen joukossa. Tokion alueella on kolme suurta asemaa: kolmas on Tokio (reilut 2 miljoonaa matkustajaa/päivä), toinen Shibuya (2,5 miljoonaa matkustajaa/päivä ja ykkösenä Shinjuku (reilut 3 miljoonaa/päivä). Shibuyan alueella pääkohteemme oIi samanniminen risteys, maailmankuulu ja maailman vilkkain kävelyristeys. Sen ylittää päivittäin arkisin noin 2,5 miljoonaa kävelijää, viikonloppuisin 3,9 miljoonaa, kertoi Aleksi. Keskimäärin kävelijöitä on reilut 3000 henkilöä joka kerta valojen vaihtuessa.  Kuvasimme risteystä yläpuolelta ja kävelimme sen läpi. Tuli mieleen, että vaikka kävelijöitä on työmatkan puolesta jo runsaasti, taitavat turistitkin tuoda oman osuutensa ihmisvirtaan! 

Osa ryhmästämme alkoi jo uupua, mutta iltapäivän päätteeksi ajoimme vielä metrolla yhden pysäkinvälin eteenpäin, keisarilliseen Meiji-kauden puistoon. Satavuotias puisto oli rehevä ja luonnontilainen, keisarille pyhitetty. Sen läpi kulki vain muutama tie tai paremminkin päällystetty polku. Pääreitin varrella oli sisääntuloportteja ja perällä Meiji-pyhättö. Ehdimme piipahtaa siellä hätäisesti ennen puiston sulkemista. 

Ruuhkametro kuljetti meidät omalle asemallemme, saimme hotellihuoneet ja pikaisen vaatteiden vaihdon jälkeen (näissä vaatteissa olimme tulleet koti-Suomesta saakka, liki 2 vuorokautta) lähdemme taas liikkeelle, tällä kertaa illalliselle. Illallispaikkamme oli sekin paikallisen tyylin ravintola, missä keskellä pöytää olevalla kaasukeittimellä  valmistettiin laakea kulhollinen keittoa. Siitä jokainen sai itse kerätä sopivan annoksen maukkaita kasviksia, sieniä ja lihaa. Keiton lisäkkeenä söimme salaattia ja eri tavoin säilöttyjä kasviksia, mm. kimchiä. Näiden jälkeen saimme vielä muutamia makupaloja, kuten kanaa ja sushia (mikä oli minun suuhuni aika mautonta) sekä jälkiruoaksi tuulihattupalloon peiteltyä jäätelöä - minun makuvalintani oli vihreä tee. 

Ilta oli jo venynyt pitkään. Kahden heikosti nukutun yön jälkeen (anivarhainen aamuherätys ja lentokoneyö) olimme kaikki kyllä ihan poikki. Hotellille päästyämme, pikaisen suihkun jälkeen ei muuta jaksanut kuin painua petiin. Moni saattaa ihmetellä - ja itse asiassa joku matkalaisistakin ihmetteli - miksi ensimmäinen päivä oli buukattu näin täyteen ohjelmaa.  Itse ymmärsin sen kyllä, sillä yksikin pitempi tauko olisi tiennyt nukahtamista ja samalla jet-lagin pidentymistä. Aktiivisella ohjelmalla pidimme itsemme hereillä!