Shannon-joelta itään ja kotia kohti
Olemme matkamme aikana ylittäneet Shannon-joen jo pariin kertaan. Se on Irlannin pisin joki, yli 400 km ja historiallisina aikoina ollut tärkeä vesireitti.
Lomamatkamme viimeisenä varsinaisena matkapäivänä lähdimme Galwaysta Clonmacnoisen luostariin, joka sijaitsee juuri Shannon-joen rannalla jokseenkin keskellä Irlannin saarta. Kun sijainti on tärkeän vesireitin varrella, on ymmärrettävää, että paikalle on syntynyt merkittävä asutuskeskittymä. Luostari on perustettu v. 545 jKr ja on ollut tärkeä uskonnollinen keskus ja myös korkeampaa koulutusta tarjoava oppilaitos. Kun teitä ei ole ollut, on jokea pitkin ollut helppo liikkua. Clonmacnoiseen ovat tulleet sekä pyhiinvaeltajat ja oppineet että valloittajat ja ryöstelijätkin. Historiallisena aikana monet valloittajat ovat ryöstäneet ja polttaneet luostarin puisia rakennuksia, kunnes munkit rakensivat lopulta kiviset rakennukset, mm kirkon ja varsinaisen luostarin, vartiotorneja, muureja ja pystyttivät korkeita kiviristejä. Risteistä kolme on pystyssä edelleen, tosin sisällä näyttelyrakennuksessa säältä suojassa. Ulkona sijaitsevat ristien kaksoiskappaleet oikeilla paikoillaan. Luostarialueella on kunnostettu vanha kirkko, jota käytetään muutaman kerran vuodessa, mutta luostarin päärakennus on raunioina. Alueella on vanhoja hautoja ja takaosassa nykyinen hautausmaa.
Irlantilaiset ovat hämmästyttävän taikauskoisia ja ainakin puolitosissaan uskovat haltijoihin, keijuihin ja Leprekauneihin (engl. leprechaun, https://fi.wikipedia.org/wiki/Leprechaun, vihreäpukuinen kiukkuinen ukko). Myös monenlaisilla symboleilla suojellaan ihmisten elämää. Kelttiläinen risti on yksi symboleista, joka näkyy hautaristeissä, gladdanhin symbolia, joka kuvaa rakkautta, lojaaliutta ja ystävyyttä, käytetään mm. koruissa. Minä hankin sellaisen pinssinä - samoin kuin Irlannin apilanlehdenkin.
Päivämme toinen vierailukohde oli Kilbegganin viskitehdas. Tehdas on perustettu v. 1757 ja lyhyttä katkosta lukuun ottamatta se on toiminut siitä saakka. Vanha tehdasrakennus koneineen on museona, jossa meille esiteltiin viskin valmistusta. Irlantilainen Whiskey tehdään pääosin ohrasta, mutta myös ruista on voitu käyttää. Skotlanti, joka on toinen tärkeä viskimaa, valmistaa Whiskyn myös viljasta, mutta amerikkalainen viskin versio, Bourbon, tehdään maissista. Irlantilaisen ja skottiviskin erottaa toisistaan jo kirjoitusasuista, kuten huomaatte. Saimme nauttia tehtaalla esittelykierroksen jälkeen pienet maistiaiset Kilbegganin viskistä ja lasit saimme pitää matkamuistoina. Monet matkalaisista ostivat tehtaan tuotantoa kotiin viemisiksikin, mutta me jätimme ne kantamiset väliin.
Iltapäivällä ajoimme yöpymään Navanin kaupunkiin, kun täältä on vain 40 km lentokentälle, ilman Dublinin ruuhkia. Albatros ei järjestänyt meille enää yhteistä illallista, joten kävimme paapan kanssa ostamassa paikallisesta Tescosta kassillisen ruokaa (etenkin salaattia ja hedelmiä) ja söimme kevyen kenttälounaan hotellihuoneessamme. Tämä olikin ainoa ilta, kun vatsa ei ollut liian täynnä raskaan aterian jälkeen. Paikallinen ruoka ei todellakaan hurmannut, meidän mittapuullamme brittiläinen ruokavalio on aivan liian raskasta ja runsasta.
Aamulla - onneksi jo varhain - matkustamme sinivalkoisin siivin kotimaahan. Uudet kiireet odottavat!
Ja taas kääntyivät kuvat päinvastaiseen järjestykseen tekstin kanssa. Blogger teki muutoksia eikä tätä logiikkaa opi ymmärtämään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti