Kiotoon!
Sunnuntaina matkustimme luotijunalla Kiotoon. Matka oli samanlaista tasaisen nopeaa kyytiä kun Sendaihin mennessämme. Jostain syystä junan vauhti kuitenkin tuntui nyt nopeammalta ja monissa tunneleissa - joita on vuoristoisessa maastossa paljon - paine tuntui korvissa. Tokiossa vaihdoimme junaa, toiseen luotijunaan, jolla matkamme kesti kolmisen tuntia. Matkalla olisi saattanut nähdä kirkkaalla säällä Fuji-vuoren, mutta meitä ei onnistanut. Aika kului aamulla ladattua edellisen päivän Hesaria lukiessa ja ohi vilahtelevia maisemia katsellessa.
Ensin lyhyt piipahdus hotellilla, matkalaukut huoneisiin ja sitten taas baanalle! Lähdimme tutustumaan Kiotoon nopealla tempolla. Ensivaikutelma kaupungista oli paljon mukavampi kuin Tokiosta tai Sendaista. Täällä vierekkäiset rakennukset ovat keskenään samantyylisiä eikä Tokion surkeaa sillisalaattia ole näkyvissä. Tähän on aika selkeä syy: Kioto ei ole maanjäristysherkällä alueella eikä sitä ole pommitettu sodassa raunioiksi. Vanhoja hienoja rakennuksia on säilynyt yhtenäisinä alueina.
Ensimmäiseksi tutustuimme Nishiki-torin alueeseen. Se oli hieman saman tyylinen kuin kalatori Tokiossa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Löysimme joitakin tuliaisia kotiin vietäväksi ja maistelimme Tempuraa: katkarapuja ja mustekalaa. Olihan se hyvää, mutta rasvassa paistettuna kyllä tukevaa tavaraa. Torilta jatkoimme matkaa Kamo-joen yli Tee-talojen alueelle. Siellä geishat - tai kiotalaisittain Geikot - tekevät työtään ja viihdyttävät asiakkaitaan. Iltapäivästä talot eivät olleet avoinna eikä geikoja näkynyt, mutta vaikka olisi näkynytkin, niin valokuvaus alueella oli kielletty. Jatkuva turistivirta ja uteliaiden innokkaat valokuvauspyynnöt ovat kuulemma olleet liian paljon häiriöksi alueella työskenteleville. Tee-talojen alueen alussa oli kuitenkin vanhoja, kauniita taloja, joiden edessä nuori nainen kimonossa poseerasi kameralle.
Iltapäivä jatkui Fushimi-Inarin shinto-pyhäkön alueelle, joka punaisine portteineen on varmaankin kaikille tuttu Kioton matkailuesitteistä. Inari tarkoittaa japanin kielessä kettua, joten pyhäkkö on pyhitetty ketuille. Kaikista kettu-pyhäköistä tämä Fushimi on ensimmäinen ja jonkinlainen pääpyhäkkö. Monet ihmiset ja yritykset ovat lahjoittaneet tänne punaisia portteja, joita on pystytetty uusia ja uusia toistensa perään. Näin porteista on muodostunut pitkiä, useita satoja metrejä pitkiä käytäviä, jotka ovat todella näyttäviä. Näitä käytäviä kuljimme ylöspäin. Alueella on myös useita komeita temppelirakennuksia, joten koko paikka on kyllä poikkeuksellisen vaikuttava nähtävyys. Pisteenä I:n päälle saimme nähdä hienon auringonlaskun temppelialueelta lähtiessämme.
Paapan kanssa meillä on taipumus keksiä jotain omia juttuja. Kun muu porukka lähti etsimään iltaravintoloita, me päätimme jäädä matkasta päärautatieasemalla ja suunnistimme Kioto Toweriin, siis jälleen torniin. Auringonlaskun olimme nähneet temppelialueella, joten tornissa ihailimme kaupungin iltavalaistusta. Kioton torni ei ollut ollenkaan niin suosittu kuin Tokion vastaava, joten pääsimme torniin pienellä jonotuksella. Kaupunki oli kaunis iltavaloissaankin.
Tornin jälkeen ohjelmassa oli vain kävely hotellille. Matkaa oli kolmen metropysäkin verran, mutta me reippailimme matkan pitkin kaupungin katuja - käytännössä reilut pari kilometriä yhtä ja saamaa pääkatua pitkin. Jalat olivat lopulta aika poikki, mutta muuten matka sujui mukavasti ja turvallisesti. Kiotossa on paljon nähtävää, joten ainakin komeita kuvia on luvassa seuraavillekin päiville.
Luotijuna saapui asemalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti