Ihanaa teetä ja Naran kauriita
Viimeinen Kioton alueen päivämme oli lähes kokonaan pyhitetty teelle. Lähdimme tällä kertaa liikkeelle bussilla, sillä Wazukan kaupunkiin, minne päiväretkemme suuntautui, ei mene junaa. Jyrkkien vuorten rinteillä sijaitsevat kylät ja tilat ovat vaikeakulkuisen matkan päässä, joten eipä ole ratoja rakennettu.
Noin 1,5 tunnin matkan päässä Kiotosta sijaitsevan tilan oli perustanut nuori mies Daiki Tanaka vasta vuonna 2016 muutettuaan Tokiosta Wazukaan. Hänen tavoitteensa oli jatkaa vanhaa japanilaista kulttuuriperinnettä, teen viljelyä, ja jalostaa sitä edelleen uusiksi tuotteiksi. Daiki oli saanut laajennettua tilaansa ostamalla lisämaata ikääntyneiltä, viljelystä luopuvilta teen kasvattajilta.
Daiki otti meidät vastaan henkilökohtaisesti ja lähti oppaaksemme viljelyksille. Japanilaisista poiketen hän puhui oikein hyvää englantia! Kiipesimme ensin 200 askelmaa ylös kukkilanrinnettä ja lähdimme sen jälkeen laskeutumaan alaspäin teeviljelmien keskellä. Saimme kuulla eri teelajikkeista, teen kasvatuksen vaiheista ja sadonkorjuusta. Teet kasvatetaan taimista, joiden kasvu tuottaviksi pensaiksi kestää noin 5 vuotta. Pensaita täytyy uudistaa, mutta vain maltilla, koska prosessi on niin hidas. Sadonkorjuu tapahtuu lehtiä poimimalla (kallein laatu) tai koneellisesti niin, että kaksi leikkaajaa kannattelee leikkaavaa konetta ja pensaista keräyssäkkiin saatavia teelehtiä keskellään pensaan yläpuolella. Daikin tilalla kerätään vain 2 satoa vuodessa. Keväällä pensaat leikataan tavallista syvempään, jolloin niille jää aikaa kasvaa pitempään kesän aikana. Tästä syystä teelle ei tarvitse käyttää tuholaismyrkkyjä (niiden tarve on suurin keskikesällä), vain luonnollisia aineita, kuten kalajauhoa on käytössä.
Eri teelaatuja käsitellään eri tavoin. Osa pensaista peitetään mustalla muovilla eri pituisiksi ajoiksi, jolloin lehtiin kertyy vähemmän karvaita tanniineja - teen maku muuttuu pehmeäksi. Sadonkorjuu ajoitetaan ja porrastetaan tarkasti, sillä leikatut lehdet pitää kuivata 24 tunnin kuluessa. Kaikkia pensaita ei voi leikata kerralla, sillä käsittely viivästyisi. Kasvuajan olosuhteet vaikuttavat lopputulokseen, mm. makuun. Varhaisessa kasvun vaiheessa olevia pensaita saattaa kohdata kylmyys, joka pilaa kerralla koko sadon. Tätä torjumaan viljelmien vieressä on puhaltimia, jotka pitävät öisin ilman liikkeessä ja estävät kylmävaurioita. Ai niin: jos teepensaat pääsevät kukkimaan, viljelmät ovat huonosti hoidettuja ja ylikasvaneina villiintyneitä. Niistä ei saada satoa, mutta näistä tee-puista saadaan sitten teepuuöljyä, jota käytetään kosmetiikassa ja lääkkeellisenä tuotteena, mm. kutinan hoitoon.
Hyvin oli Daiki ammattinsa vaatimat tiedot omaksunut. Hän oli innostunut ja hyvä opas turistiryhmällemme. Saimme paljon uutta ja mielenkiintoista tietoa teestä. Kun olimme kiivenneet teepensaiden välissä alas, pääsimme yrityksen esittelytilaan tee- maistajaisiin. Meille esiteltiin ja tarjottiin kolme eri Sencha -laatua ja kolme eri Macha -laatua. Homma sujui aivan kuin viinin maistajaisissakin. Esittelijänä toimi kaksi nuorta naista. Löysimme itse kukin mieleisiämme makuja eri teelaaduista. Saimme maistaa riisinkukkajauhosta ja teestä tehtyjä makeisia, jotka olivatkin tosi hyviä. Tilalla söimme lounaan, joka sisälsi talon omaa riisiä teessä keitettynä curry-kastikkeessa. Retken kruunasivat tietenkin yrityksen myymälästä ostettavat tuliaiset: monipuolisesti teetä ja niistä tehtyjä makeisia! Teetila oli monen seurueemme jäsenen mielestä reissun parhaita osioita, todella onnistunut kohde.
Naran kaupunki on ollut Japanin vanhin pysyvästi asutettu kaupunki ja vanha pääkaupunki ennen Kiotoa. Sinne suuntasimme seuraavaksi. Siellä kohteenamme oli Todai-ji -temppeli (Suuren buddhan temppeli). Temppeli on suuren, lähes luonnontilaisen puutarhan ympäröimä. Sen käytäviä pitkin kävelimme temppeliä kohti. Naran erikoisuutena ovat kauriit, jotka asuvat alueella ja ovat täysin tottuneita ihmisiin, kulkevat puistoissa ja käytävillä, tulevat ihmisten luo kerjäämään syötävää. Niitä varten saisi ostaa keksejä syötettäväksi - kivan näköistä puuhaa, mutta samalla saisi myös pitkäaikaisen seuralaisen perässä kulkemaan. EDIT: Puutarhasta löytyy myös maailman kolmen suurimman buddhalaisen kellon joukkoon kuuluva metallikello. Sen koosta saa hyvän kuvan vertaamalla sitä alla oleviin ihmisiin. Iso bambun runko on ollut kellon kumauttamiseen tarvittavana paaluna, mutta se oli kiinnitetty kiinteästi paikoilleen - ei siis kumauteltu! Kelloilla buddhalaiset ilmeisesti kutsuvat joitakin henkiä, mutta voin olla väärässäkin.
Todai-ji -temppelissä sijaitsee nimensä mukaisesti maailman suurin istuva buddha -patsas. Se on 15 metriä korkea ja sen pää on 5-metrinen, jopa buddhan päässä oleva arpi on ihmisen pään kokoinen. Ison patsaan ympärillä oli kaksi naispatsasta (joilla oli nimetkin, mutta eivät jääneet mieleen) sekä kaksi paholaispatsasta. Temppeli itsessäänkin oli suuri ja näyttävä, mutta tässä vaiheessa tuntui, että monen kanssakulkijan temppelikiintiö oli täynnä. Kiiruhdimme pikavauhtia bussiin ja takaisin Kiotoon.
Illalla kävimme vielä torilla ja kiertelimme hotellin lähimaisemissa. Sen jälkeen voikin todeta, että Kioto on tällä erää nähty. Aamulla matka jatkuu Hiroshimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti