Kioton ihmeitä ihastelemassa
Maanantai oli ensimmäinen kokonainen Kioto-päivämme. Totuttuun tapaan lähdimme liikkeelle varhain, klo 8.30. Tällä kertaa ajoimme pienellä lättähattumallisella paikallisjunalla Tenryu-ji -temppelin alueelle. Junasta oli suora näkyvyys tuulilasin läpi radalle, josta ehdin ottaa muutaman erikoisen valokuvan ennen kuin tila täyttyi matkustajista.
Temppelialue oli mielenkiintoinen etenkin puutarhansa vuoksi. Alue on Unescon maailmanperintökohde - näitä on Kiotossa kaikkiaan 17 kappaletta! Kiertelimme puutarhassa, katselimme lammessa uivia karppeja ja otimme valokuvia. Puutarhan mielenkiintoisin osa oli minun silmissäni kuuluisa bambumetsä. Kirsikat eivät vielä täälläkään olleet kukassa, mutta joitain muita kukkia oli sentään kuvattavaksi asti.
Matkamme aikana meillä on ollut kohtalaisen miellyttävä sää, aurinkoa ja puolipilvistä. Kiotossa oli viikonloppuna ollut +25 astetta lämmintä, mutta maanantaille luvattiin sadetta ja lämpöä vain + 10 astetta. Oikeasti oli tosi kylmä ja hillitön tuulikin vielä! Tenryu-jin bambumetsässä alkoi kevyt sade. Kun meille oli temppelikäynnin jälkeen varattuna tunnin pyöräretki, alkoikin jo kohtalainen sade. Saimme sadeviitat niskaamme ja pyörät allemme ja lähdimme ajamaan sateesta huolimatta.
Pyöräilyssä en ole mukavuusalueellani. Vuokrapyörä oli kiikkerä, yksivaihteinen ja raskas polkea. Matka sujui sillä kohtalaisesti, vaikka jouduimme ajamaan pitkänä letkana kaupungin alueella. Pienen matkan päässä oli asuinalue riisipeltojen kupeessa ja sinne poljimme. Talot olivat komeita ja puutarhat taidokkaasti rakennettuja pienille tonteille. Kävimme myös pienellä, matalalla lammella, missä oli haikaroita, sorsia ja kutevia isoja kaloja. Paluumatkalla poljimme ylämäkeen. Sade oli loppunut, mutta kova vastatuuli ylämäen lisänä antoi melkoisen reisijumpan meille pyöräilijöille. Tässä kohdassa ymmärsin selvästi, miksi homma oli alun perin tuntunut hieman tuskaiselta.
Pyöräilyn jälkeen menimme taas junalla pieneen ostoskeskukseen lounaalle. Suosituissa lounaspaikoissa on aina jonoa, mutta päätimme paapan kanssa ottaa riskin ja jäimme jonottamaan. Systeemi toimii niin, että halukas ruokailija merkitsee nimensä ja henkilömäärän listaan, jää odottamaan ja tarjoilija kruksaa sisään otetun ryhmän valituksi. Edellämme oli 4 kahden hengen ryhmää. Paappa käytti ajan hyödykseen ja kävi ostamassa läheisestä kirjakaupasta Kioto & Osaka opaskirjan. Parinkymmenen minuutin jälkeen pääsimme sisään pieneen korealaiseen ravintolaan ja nautimme erittäin maukkaan, tulisen ja edullisen (noin 14 € hinta kahdesta annoksesta) lounaan.
Seuraavat kohteemme olivat jälleen Unescon maailmanperintökohteita. Niille pääsy julkisilla kulkupeleillä olisi ollut hieman mutkallista ja hidasta, joten lähdimme matkaan kuudella taksilla. Matkanjohtajamme antoi jokaisen taksin etupenkillä istuvalle matkaajalle rahat ja kuskille osoitteen, mihin mennä. Perille päästyämme vertailimme maksamiamme hintoja ja yllättävän suuria eroja niihin syntyi. Taksi on taksi kaikkialla, vaikka täällä takseilla liikkuminen onkin halpaa Suomeen verrattuna!
Nijon linna on toiminut Shogunin kesäasuntona. Sen rakennutti 1603 Tokugawa Ieyasu, Tokugawan Shogunsuvun ensimmäinen edustaja ja perustaja. Shogunit ovat olleet soturihallitsijoita, jotka käytännössä hallitsivat Japania, vaikka keisarikin oli olemassa ja asui Kiotossa. Shogun siirsi hallintonsa Edoon, nykyiseen Tokioon. Tokugawa-suku hallitsi Japania 1860-luvulle saakka ja aikaa on kuvattu Japanissa ennennäkemättömän pitkäksi rauhan ajaksi.
Linnan sisätiloihin menimme taas sukkasillaan eikä kuvia saanut ottaa. Tiloissa oli erilaisia vaataanottohuoneita, joissa Shogun vastaanotti alamaisia. Seinille oli kuvattu villieläimiä, kuten leijonia, leopardeja ja tiikereitä, jotka näyttävät lähinnä omituisilta. Oletettavasti kuvien maalaajat eivät olleet koskaan nähneetkään näitä eläimiä, joten kuvat olivat mitä sattuu. Huoneiden edetessä seinäkuvat muuttuivat männyiksi, kukiksi ja linnuiksi, mitkä näyttivätkin jo aivan luonnollisilta.
Linnaa ympäröivä puisto oli jälleen upea ja selvästi mielenkiintoisempi kuin itse linna. Siellä käyskentelimme ja otimme valokuvia, kunnes taksi vei meidät seuraavaan Unescon maailmanperintökohteeseen, zen-buddhalaiseen Kultaiseen temppeliin (Kinkaku-ji). Se lienee yksi Kioton tunnetuimmista nähtävyyksistä. Sen on alunperin rakennuttanut Ashikaga-suvun kolmas Shogun jo vuonna 1397, alunperin perheen huvilaksi. Palatsi toimi tuolloin Japanin poliittisena ja kulttuurisena keskuksena, kunnes se Shogunin kuoleman jälkeen muutettiin temppeliksi. Rakennus on kauttaaltaan peitetty kultauksella, joka loistaa upeana auringossa. Onneksi sääkin oli kirkastunut, kun pääsimme tähän kohteeseemme - kultaukset näyttäytyivät parhaassa valossa. EDIT: Kultaisessa temppelissä on satakielilattiaksi kutsuttu lattia, joka kiertää vastaanottohuoneita. Se on naulattu nauloilla, jotka sallivat lautojen pienen liikkeen, kun paino kohdistuu lautaan. Sen seurauksena lattia narisee helisevällä äänellä joka askeleella. Ei Shogunia niin vain yllätetä!
Jälleen kerran palatsin ympärillä oleva puutarha vei suurimman huomioni. Moni muukin seurueemme jäsenistä totesi, että tämä oli upein puutarha, missä olimme käyneet. Lampi oli taidokkaasti rakennettu, sen ympärillä olevat kivet valittu huolella juuri omaan paikkaansa. Puut olivat jälleen kerran muotoon leikattuja mäntyjä. Kokonaisuus oli ihana ja rentoutumista edistävä. Puistossa kävelimme hyvän tovin, pistäydyimme matkamuistomyymälässä ja ostimme tuliaisia, kunnes oli aika ottaa taksi hotellille.
Reilun tunnin levon jälkeen lähdimme hotellilta taas liikkeelle taksilla. Menimme illalliselle ravintolaan, joka tarjoili erityisen maukasta, waguy-lihaa, herkullisesti marmoroitunutta häränlihaa (kuten matkaesittemme asian esitteli). Ruoka oli ehkä parasta, mitä olemme matkallamme nauttineet. Alkupaloina oli ensin pieni makupala, sitten alkupaloina kalaa, salaattia, pääruokana naudanlihaa ja kaiken kruununa jälkiruoka, joka oli jokaisella pöytäseurueen jäsenellä erilainen. Itse sain marjahyytelöä, kinuskijäätelöä ja tuoreita marjoja. Kavereilla oli mm. tiramisua ja creme bruleeta. Aivan upeaa!
Hotellille pääsimme takaisin iltakymmenen seutuvilla. Päivälle oli tullut pituutta noin 13,5 tuntia, mutta kaikki oli kyllä vaivan arvoista. Kioto on hieno kaupunki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti