Turistin vapaapäivä

 Turistin vapaapäivä

Ymmärrettävästi turisti viettää vapaapäivänsä matkailukaupungin komeisiin nähtävyyksiin tutustuen. Päätimme paapan kanssa kuluttaa päivän Uenon aseman seutuvilla, sillä sinne pääsi sopivasti Yamanote -linjalla, matkaakin vain vajaa 10 asemanväliä. 

Tokion kansallismuseo oli ensimmäinen kohteemme. Siellä tutustuimme lähinnä japanilaiseen taiteeseen, vaikka piipahdimme myös arkeologisella osastolla. Japanilaisessa taiteessa ihastuttivat kauniit piirrokset, joissa kuvattiin yläluokkaista elämää ja ihmisten keskinäistä kanssakäymistä. Kirsikankukkia ja muita japanilaisille tärkeitä kukkia tai eläimiä oli kuvattuna myös monissa maalauksissa. Mielenkiintoinen  detalji, mitä en ollut aiemmin kuullut, oli se, että japanilaisessa taiteessa ei ole tehty esittäviä patsaita ennen kuin modernilla ajalla länsimaiset vaikutteet toivat tämän taidemuodon maahan. 

Japanilaisessa taiteessa yksi ominaispiirteensä ovat upeat vaatteet! Samuraiden upeita kypäriä ja haarniskoja oli esillä näyttelyssä ja vielä enemmän upeita kimonoita ja muita kankaita. Näitä on säilynyt ainakin 1600-luvulta alkaen. Mielenkiintoisia olivat myös nuket, joista oli tehty kauniisiin kimonoihin puettuja ryhmiä. Nukkeja on käytetty jonkinlaisina suojelevia talismaaneina, joilla on saatu karkotettua pahoja henkiä. Kalliit nuket ovat nekin olleet yläluokan huvia. 

Pari tuntia museossa täytti paapan kiintiön, joten lähdimme jo ennen puolta päivää kävelemään Uenon puistoon. Sen alueella sijaitsee 1600-luvulla  rakennettu Toshogun pyhäkkö, missä ihmiset käyvät edelleenkin osoittamassa kunnioitusta. Sen vieressä sijaitsee puiston tunnetuin maamerkki, 5-kerroksinen pagodi. Puistossa sijaitsee myös Uenon eläintarha, mutta sille emme uhranneet aikaamme. Kiiruhdimme aseman toisella puolella olevaan Hard Rock Cafeeseen, tuliaisia ostamaan. 

Japanilaisen lounaan jälkeen kävelimme Ameyokon katujen läpi. Tämä alue on ollut joskus aikoinaan amerikkalaisten, salakuljetettujen tavaroiden kauppapaikka ja edelleenkin täynnä pieniä myymälöitä ja kojuja. Lyhyt shoppailuhetkemme jatkui katujen päässä olevassa tavaratalossa. 

Lyhyen päivän päätteeksi on aikaa kuvata japanilaisia erikoisuuksia. Varmaan monet ovat kuulleet täkäläisistä vessoista: lämmitetty pöntön reunus, taustamusiikki (yksityisyyden vaalimiseen), parin sortin suihkut, joilla kävijä voi puhdistaa itseään istunnon jälkeen. Loistavasti toimii, mutta paikallinen paperi ei sitten saakaan kiitosta: se on ohutta kuin silkkipaperi. Erittäin siistejä yleisövessoja on kaikkialla, mm. kauppakeskuksissa, käytettäväksi ilman maksua. Niissä ei kuitenkaan ole käsipyyhkeitä, minkä ongelman olemme ratkaisseet. Nimittäin useimmiten ravintolaruokailun alussa asiakkaalle annetaan kostea kertakäyttöpyyhe, millä saa siivottua kätensä. Nämä pyyhkeet on helppo ottaa mukaan ja niillä voi kuivata kätensä wC- käynnin jälkeen. Japani on erittäin hygieeninen maan mutta tämä kuivauspaperin puute  ihmetyttää. 

Japani on teemaa, jossa ihanaa vihreää teetä saa monenlaisena versiona. Macha on suosikkini, eikä sellaista saa aitona Suomesta lainkaan. Omaa luokkaansa on myös jasmiiniteen tuoksu. Hotellihuoneessamme on kahvinkeittomahdollisuus, ei kuitenkaan murukahvin muodossa vaan kertakäyttöisenä suodatinpussina. Tällaiseen viritelmään emme ole törmänneet missään! 

Japanilaista erikoisuuksista laitan tämän jutustelun perään vielä kuvan ravintolan tilauskuitista, minkä avulla piti maksaa ruokailu. Toinen kuva on taas metron opastetaulusta. Näistä molemmista voi sitten vain todeta: ottakaapa noista selvää. Tänään tulimme ulos junasta eri kohdassa kuin eilen ja päädyimme kulkemaan eri reitille. Aseman alueelta ulos pääseminen ei käynyt aivan helposti, sillä erilaisia käytäviä kiemurtelee maan alla kilometrikaupalla, monella eri korkeudella. Kartan avulla lopulta löysimme uuden reitin kautta ulos ja hotellille. Tokion metrossa liikkuminen vaatii tarkkuutta monella tavalla, mutta ei ole mitenkään mahdotonta. 

Huomenna matkamme jatkuu kohti uusia seikkailuja pohjoisessa Sendain kaupungissa.