Hiroshima
Hiroshima on kaupunki läntisessä Japanissa. Sen nimen tuntevat kaikki vähänkään koulun historiantunnilla mukana olleet ihmiset. Japanissa käyvälle turistille se on jotakuinkin pakollinen käyntikohde, ikävä kyllä.
Matkustimme Kiotosta Hiroshimaan jälleen luotijunalla, reilut 300 kilometriä, 2 tuntia. Autolla sama matka olisi kestänyt pari tuntia pitempään. Perillä Hiroshimassa tulimme taksilla hotellille (nopeus oli tällä kertaa valttia), heitimme pikkukassit säilytykseen ja kävelimme suoraan atomipommimuseoon. Matkalla saimme ihastella miljoonakaupunkia, joka on moderni ja siisti. Kun kaikki on rakennettu vuoden 1945 jälkeen, ovat kadutkin leveämmät kuin muualla Japanissa.
Hiroshiman atomipommimuseo on juuri niin kauhea kuin voi kuvitella. Otin kuvia kaupungista ennen ja jälkeen pommin - mm. havainnollisesta 3D- mallista. Samoin kuvia löytyy taiteilijoiden tekemistä maalauksista. Loppujen lopuksi kuvia tuli otettua vähemmän kuin yhtenäkään toisena päivänä. Kierroksen jälkeen totesimme yhden matkatoverimme kanssa, että nyt tulee vahvasti mieleen Venäjä ja sen arvaamattomuus.
Museon ympärillä on Rauhan puisto, missä on arkkitehdin suunnittelema kaari -aiheinen muistomerkki suuren vesialtaan äärellä. Altaan vastakkaisella puolella on kivinen teline, missä palaa ikuinen tuli. Puiston toisessa päässä on lasten rauhan muistomerkki. Varoja siihen on kerätty lasten tekemiä origamikurkia myymällä. Nämä pienen pienet kurjet taitellaan värikkäistä papereista ja neulotaan 1000 kurjen mittaisiksi ketjuiksi. Niitä ihmiset ovat ostaneet. Rauhan puiston vieressä, joen toisella puolella on säilytetty muistomerkkinä vanha pankin kupoli, joka on kivirakennuksena ollut ainut, joka säilyi Hiroshiman kaupungissa pystyssä pommin jälkeen. Vanha Hiroshima oli puutalojen kaupunki, joten pommin tuhojen jälkeen ne paloivat kaikki maan tasalle. Atomipommin uhrina - joko välittömästi tai säteilysairauden ja syöpien muodossa - on kuollut ainakin 140 000 ihmistä, kerrottiin museon tiedoissa.
Lounaan jälkeen - söimme sen hotellimme ravintolassa - lähdimme taksilla Nishi-Hiroshiman juna-asemalle, mistä matkustimme Miyajimaguchin kaupunkiin ja sieltä edelleen lautalle Miyajiman saarelle jokisuiston toiselle puolelle. Kävelimme rantakatujen myyntikojujen läpi suurelle Itsukushima- shintopyhätön alueelle. Se oln Aleksin mukaan yksi shintojen pyhimmistä paikoista, mikä johtuu saaren takaosassa olevista korkeista vuorista - vuori itsessään on se pyhä elementti. Alueella on ollut jonkinlaista uskonnollista toimintaa jo 600-luvulla ja jonkinlainen pyhättö on rakennettu 1100-luvulla. Nykyinen pyhättö ei ole alkuperäinen, sillä puinen rakennus lieneen palanut monia kertoja. Lisäksi shintolainen tapa siisteyteen ja puhtauteen saa aikaan sen, että käytännössä rakennus on rakennettu uudestaan remontoimalla säännöllisesti.
Miyajiman erikoisuus on pyhättöön liittyen meressä, keskellä vettä oleva suuri shintolainen portti. Se lienee tämän alueen tunnetuin maamerkki, joka samoin kuin pyhättökin, on Unescon maailmanperintökohde. Kun vuorovesi on matalalla, se seisoo maalla. Me näimme sen suunnilleen vedessä seisovana, vaikka vesi olikin kaukana. Itse pyhättöalue on laaja - kuulemma vanhan kartanorakennuksen tyylinen - ja sen edessä on japanilaisen Noo-teatterin lava. Aleksi kertoi meille lyhyesti rämän teatterimuodon esityksen sisällöstä. Saimme taas yhden esimerkin hänen Japanin-tuntemuksestaan. Totesimme jälleen kerran myös sen, että maassa ei pärjää oppaana ellei osaa kieltä. Pelkän englannin avulla homma ei Japanissa todellakaan toimi, kun kukaan paikallinen ei osaa sitä puhua.
Temppelivierailun jälkeen kuljeskelimme kauppakujaa pitkin hissuksiin juna-asemaa kohti. Matkalla ostimme ja söimme paapan kanssa elämämme ensimmäiset osterit. Myös Hiroshiman vesialueet ovat pullollaan osteriviljelmiä ja osterit ovat laadultaan erinomaisia. Nämä olivat paistettuja ja todella maukkaita.
Kotimatka hotellille taittui tuttuun tapaan junalla -Japan Rail-passimme oli voimassa viimeisen päivän - ja yllättäen raitiovaunulla, ensimmäistä kertaa matkamme aikana. Maininnan arvoinen asia on sekin, että.olemme yksi harvoista ryhmistä, joka yöpyy Hiroshimassa. Yleensä täällä käydään vain päiväretkellä. Meitä palkittiin tästä hyvästä reissun parhaalla sängyllä.
Jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti