Paluu moderniin Japaniin

Paluu moderniin Japaniin

Yonagosta pääsee eteenpäin joko meren yli Koreaan(vajaat 300 km) tai vuoristojen yli takaisin itään päin. Meidän suuntaamme oli Osaka, joka sijaitsee eteläisen Japanin keskellä, Seton sisämeren, Osakanlahden rannalla. 

Matkamme Japanin vuoristoisen keskiosan läpi sujui jälleen bussilla. Vuoriston komeat laaksot seurasivat toinen toistaan, mutta niiden kuvaaminen oli onnen kauppaa. Tuntui, että upean maiseman nähdessäni aika meni kännykän kaivelemiseen ja hetki meni ohitse. Koko aikaa ei kuitenkaan jaksanut istua kännykkä kourassa maisemaa tuijotellen. Joitakin kuvia kuitenkin onnistuin saamaan ja niistä ehkä näette vuoriston jyrkät rinteet ja syvät laaksot, joiden pohjalla näkyi usein jokikin. Matkalla pysähdyimme pari kertaa jaloittelemaan. Näillä taukopaikoilla on tyypillisesti ravintola ja kauppa, mutta lisäksi tarjolla on rivikaupalla erilaisia automaatteja, mistä saa kahvia, teetä ja erilaista pakattua purtavaa. Paappa osti kahvia, minä machaa ja jäätelöä. 

Osakassa olimme puolen päivän jälkeen, jätimme laukut hotellille ja lähdimme etsimään ruokapaikkoja. Hotellimme sijaitsee Umedan vilkkaalla alueella, lähellä Osakan päärautatieasemaa. Vastaanotto oli rakennuksen 9. kerroksessa, huoneet siitä ylöspäin (meillä 15. kerros) ja ravintolat 8. kerroksessa. Koko kerros oli täynnä ravintoloita, kymmenittäin erilaisia: pizzaa, pihviä, burgeria, leivonnaisia, havaijilaisia pannareita ja tietenkin kaikenlaisia japanilaisia erikoisuuksia. Suosituimpiin ravintoloihin näytti olevan pitkät jonot, mutta aikamme kuljettuamme pääsimme sisään japanilaiseen ravintolaan, missä söimme keittoa ja pääruoka-annoksena taas merellistä ruokaa.

Pitkän matkapäivän jälkeen ainoa kohteemme oli veitsimyymälä, joka sijaitsi Shinsekain alueella. Matkamme taittui jälleen metrolla, samalla metrokortilla, mitä olimme käyttäneet aiemminkin muissa kaupungeissa. Japanilaisten liikennejärjestelyt ovat kyllä käteviä ja toimivia. Niistä pitäisi ottaa oppia kotimaahankin.

Shinsekaissa meitä oli jo asemalla vastassa veitsikaupan omistaja Björn, varsinainen persoona. Hän oli syntynyt Kanadassa, kasvanut aikuiseksi Tanskassa ja asunut nyt jo 30 vuotta Osakassa. Hän puhui sujuvinta englantia, mitä olemme Japanissa kuulleet. Asemalla hän otti matkanjohtajan roolin ja johdatti meidät Shinsekain läpi kertoen alueen historiasta. Kun hän oli aikoinaan muuttanut yrityksensä sinne 13 vuotta sitten, alue oli ollut täynnä peliluolia, flipperin peluuta ja uhkapelejä. Kaverit olivat pitäneet häntä hulluna, mutta niin vain hän oli ollut oikeassa. Peliluolat oli siistitty pois yhteen rakennukseen ja vanhat paikat oli muutettu ravintoloiksi ja pikkupuodeiksi. Paikan ruokaerikoisuus ovat panko-jauholla päällystetyt, kevyesti friteeratut ruoat. Koko alueen omaleimaisin piirre oli sen retrohenkisyys, vanhoine julisteineen ja mainoksineen. Nykyisin Shinsekai on suosittu illanviettoalue, missä riittää kulkijoita. Siellä sijaitsee myös Osakan maamerkiksi mainittu Osaka Tower, joka on aikoinaan tehty Eiffel-tornin kopioksi (vaikka en olisi sitä sellaiseksi kyllä tunnistanut). Jonot sinne näyttivät olevan pitkät. 

Varsinainen kohteemme Shensekaissa oli Björnin veitsikauppa. Björn esitteli meille lyhyesti veitsien valmistusta ja selvitti, miksi japanilainen veitsi on niin erinomainen tavallisiin veitsiin verrattuna. Japanilainen veitsi on terävä, ihan toisella tavalla kuin kuvittelemme omien veitsiemme olevan. Japanilainen veitsi ei riko ruoan rakennetta, jolloin ruoan sisältämä neste pysyy sen sisällä ja ruoka on mehukasta ja maukasta. Björn demonstroi myös leikkaamista ja totesin leikanneeni ruoka-ainekseni aina väärin! Tavallinen tapa leikata ja painaa saa aikaan juuri sen, että neste tihkuu ulos ruoasta. Oikea tapa on leikata liu’uttamalla, joko eteen tai taakse. 

Björnin demonstraatio oli innostava. Olimme jo Tokiossa mm. kalatorilla nähneet veitsikauppiaita, mutta kun nämä olivat täysin kielitaidottomia, ei tuollaista erinomaista selvitystä voinut odottaakaan. Siksi veitsen ostaminen sieltä olisi ollut rahan haaskausta - halvin veitsi olisi ollut se tavallinen kaupasta ostettava veitsi, ei mikään japanilainen erikoisveitsi. Erikoisveitsi pitää osata myydä ja tällainen myyntityö on japanilaiselle luonteelle vaikeaa. Tästä syystä Björn menestyy työssään. Olimme päättäneet jättää veitsien ostot väliin, mutta niin vain päädyimme ostamaan yhden, pienehkön veitsen ja hiontakiven. Myyntipuhe oli ollut tehokasta. Nyt vain täytyy muistaa varovaisuus veitsen käsittelyssä, sillä terävällä veitsellä saa nopeasti ikävää jälkeä aikaan sormiinkin!

Illallisen söimme hotellimme naapurissa olevassa talossa. Kuljimme sinne taas yhtenä jonona Aleksin perässä 2. kerroksen kävelysiltaa pitkin, 7. kerrokseen saakka. Taas kerros oli pullollaan ravintoloita, joista meille oli varattu japanilaisesta ravintolasta sopivan kokoinen kabinetti. Ruoka oli edellisten iltojen tapaan japanilainen, tällä kertaa 8 lajin kattaus. Ilta vierähti rattoisasti puoli kymmeneen saakka. Kiittelimme vuolaasti toinen toisiamme mukavasta matkasta ja hyvinhän kaikki oli onnistunutkin. Edessä on vielä lyhyt päivä Osakassa omaan tahtiin ja lento kotimaahan. 

Ps: jostain täysin käsittämättömästä syystä ohjelma keksi taas kääntää kuvat käänteiseen järjestykseen!