Trstenik ja ukonilmoja!
Turistipäivämme alkoi ukonilmalla, kun lähdimme taas jatkamaan matkaa laivallamme. Sade oli reipasta, mutta ei juuri laivan menoa haitannut. Tuuli nosti pieniä vaahtopäitä ja laiva keikkui, mutta ei kovin pahasti. Tapoimme aikaa äänikirjaa ja uutisia kuunnellen (laivassamme on hyvä wifi).
Tässä kohdassa pitää mainita Kroatian kielestä, se on siis kroaatti. Vanhan Jugoslavian (=etelän slaavit) aikaan maassa puhuttiin yleiskielenä serbian ja kroaatin sekoitusta, serbokroatiaa, joka kuitenkin on eri kieli kuin kroaatti. Alueen kielet kuuluvat eteläisiin slaavilaisiin kieliin ja ainakin minulle tämä näyttäytyy hillittömän runsaina konsonantteina!
Kohteemme oli tänään Kroatian rannikon niemimaa ja siellä Trstenikin kaupunki. Saavuimme sinne satamaan jo ennen lounasta, jonka söimme tietenkin laivassa: saimme tänään hyvää salaattia ja kalkkunaa. Lounaan jälkeen meillä oli aikaa tutustua tähän pienen pieneen kaupunkiin. Rantakadun takana on vain pieniä sivukujia, joten käytännössä koko kaupunki sijaitsee pienellä rantakaistaleella. Katu kulkee pienen, kivillä katetun, kuivan kanavan yli. Kun kanava oli kokonaan kuiva, kuljimme sitä pitkin hieman ylöspäin. Kanavan reunamuurin yläpuolella oli puutarhoja kasvimaineen ja puineen. Rantakadun varrella ja talojen takana kasvoi runsaasti monen värisiä oleantereita, ihania kukkivia puita. Kaupunki oli kokonaisuudessaan kuvauksellisen kaunis ja todella rauhallinen. Kiipesimme vielä tietä pitkin pienen matkaa kaupungin ohi rinteelle, mistä saimme kauniita kuvia kaupungista ja satamasta. Kävelylenkin jälkeen pääsin taas uimaan - paappa jätti uinnin väliin, kun tuuli oli kuitenkin vähän viileä tänään.
Illalliselle lähdimme koko porukka rantakadulla sijaitsevaan ravintolaan, jossa tarjolla oli peka-illallinen. Se on paikallinen perinneruoka, jossa pohjalla on perunoita ja kasviksia ja lisäksi naudan ja sianlihaa. Tämä kaikki kypsennetään rautapadassa, alla ja päällä kuumia hiiliä. Pääsimme ravintolan keittiöön, missä kokki näytti valmistuksen tekniikkaa. Me muutamat, jotka emme halunneet noin raskasta peka-annosta, saimme sen sijaan miekkakalaa. Ruoka oli erinomaista, jälkiruokana suklaatorttu.
Illallisemme aikana alkoi nousta ukkonen, joka oli todella astetta hurjempi aamuiseen verrattuna. Valoshowta ja pauketta kesti toista tuntia. Vettä tuli niin hirveästi, että rantakadun rakennukset pettyivät sumuverhoon eikä vuoriakaan näkynyt. Välillä ravintolasta sammuivat valot ja reunimmaiset pöydän asiakkaat siirrettiin sisätiloihin suojaan sateelta (pöytämme olivat ravintolan 2. kerroksen terassilla). Ruokailu jatkui kuitenkin normaalisti ja vähitellen sadekin laantui pisaroinniksi. Aterian jälkeen kiiruhdimme takaisin laivaan, lähinnä jalat (lätäköistä) ja selkä saivat vähän vettä. Kokemus ukonilmasta oli kyllä hieno, kun ei tällaista Suomessa ole koskaan tullut vastaan. Matkailu antaa monenlaisia uusia kokemuksia!
PS. Tarkkaavainen lukija ehkä huomasi, että laivamme Eden oli laiturissa isomman laivan vieressä. Täällä tämä on yleinen käytäntö. Rannalle siirryimme naapurin kannen kautta, käytäviä pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti