Dubrovnik

Dubrovnik

Dubrovnik on tunnettu turistikaupunki ja sen vanha kaupunki myös Unescon maailmanperintökohde. Sinne suuntasimme tänään. Aamu sujui kuten edellinenkin: laiva liikkeelle klo 6 ja vaikka tuuli oli navakkaa ei merenkäynti ollut kuitenkaan ongelmallista. Matkaan kului kolmisen tuntia. Ennen rantautumista kapteeni ajoi laivan pieneen lahteen, johon pääsimme uimaan laivan perästä rappusia pitkin. Virtaus oli meressä yllättävän voimakasta ja vesi viileää, joten pitkään emme uineet. Lounaan nautimme taas satamalaiturissa olevassa laivassamme ennen siirtymistämme rantaan.

Ja taas ohjelma käänsi kuvat käänteiseen järjestykseen!

Dubrovnikin turistikaupungin luonne näkyy siinä, että satama on aivan täynnä laivoja. Meidän laivamme oli laiturista laskettuna viides alus, joten kuljimme maihin neljän laivan kannen kautta! Gražin nimellä tunnettu satama sijaitsee kahden kilometrin päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista ja sinne meidän vietiin bussilla, mukana paikallisopas Mihaela. Aluksi kävelimme kaupungin pääkatua, Isoa katua pitkin, pysähdyimme muutamalla torilla ja keskeisellä paikalla. Mihaela opasti ia Johanna suomensi (ei sinänsä olisi ollut tarpeen, mutta kuuluu kuvioon). Parin kirkon edustalla kävimme, mutta emme kuitenkaan menneet sisään. Toisessa kirkossa oli alkamassa hääseremonia ja hauskasti sattui, kun Mihaelan veli oli vihkipappina ja morsiusparia vastaanottamassa ovella. 

Suuri suikulähde - kaupungissa on tapana nimetä kohteet yksinkertaisesti: 

Pyhä Basilius, suojelupyhimys, kuvia kaupungissa muutama kymmenen 

Dubrovnikin vanha kaupunki on kerroksellinen, sitä on rakennettu pala kerrallaan. Vanhaa kaupunkia ympäröivä muuri on rakennettu joskus 1100-luvulta alkaen ja sitä on vahvistettu 1400-luvulla. Kaupunki on perustettu 600-luvulla, mutta se on ollut Bysantin ja Venetsian alaisuudessa, kunnes 1300-luvulla se itsenäistyi pikkuvaltioksi nimeltä Ragusa. Tämä itsenäisyyden vaihe kesti 1800-luvulle saakka, jolloin Dubrovnikin ja koko Kroatian alueen valtasi ensin Napoleon ja sitten Itävalta-Unkari. Toisen maailmansodan jälkeen Titon partisaanit taistelivat maan vallanneita natseja vastaan ja Jugoslavia perustettiin. Sitä kesti 1990-luvulle saakka, jolloin maa hajosi Titon kuoltua. Verisen sisällissodan jälkeen Kroatia itsenäistyi, mutta 70 % Dubrovnikista oli pommitettu maan tasalle. Se rakennettiin uudelleen, mutta korjaustöitä riittää edelleenkin ja sota on suuri trauma kroatialaisten muistoissa. Mihaela on ollut Dubrovnikin pommitusten ja piirityksen aikaan 2-vuotias, mutta äitinsä kertomuksien mukaan kaupungissa on ollut mm. ruokapula, kun maailmanperintökohteeseen oli pakkautunut väkeä suojaan hyökkäykseltä. Maailmanperintökohteen statuskaan ei suojellut kaupunkia serbien hyökkäykseltä.

Kaupungista saa parhaan käsityksen kiipeämällä kaupunginmuureille. Sinne on rakennettu kävelyreitti, jonne päästäkseen pitää maksaa 40 €/ henkilö. Hinta on varsin korkea, mutta sillä saadaan rahaa muurien korjaamiseen. Muurit kiertävät vanhan ympäri kukkuloilta meren rantaan. Kierroksen alkuosa lähtee nimenomaan kukkuloita kohti ja on varsin raskas kiiivettäväksi. Mihaela suositteli tätä sisäänkäyntiä kierroksen alkuun juuri rankan kiipeämisen vuoksi. Kun kulkuun menee aikaa tunnin verran, on mukavampi mennä raskas osuus virkeillä voimilla. 

Isoa katua lukuun ottamatta kujat ovat hyvinkin kapeita!

Iso suihkulähde ylhäältä

Rantakallioilla nuoriso biletti ja hyppi mereen

Taisimme olla paapan kanssa ryhmästämme ainoat, jotka kiipesimme muurille. Kuten olemme niin usein aiemminkin todenneet: tämä kannatti! Kaupunki näkyi upeasti kokonaisuudessaan: punaisia kattoja ja monimuotoisia vaaleita kalkkikivirakennuksia. Muuri ympäröi vanhaa kaupunkia, siellä täällä on vartiotorneja. Meri näkyi hienosti, mutta muureilta sai käsityksen myös muurien ulkopuolisen kaupungin näkymistä. Tästä retkestämme tuli otettua paljon kuvia! 

Otimme vettä isosta suihkulähteestä, vesi on juomakelpoista koko maassa ja erittäin hyvää.

Reilun tunnin kierroksen jälkeen kiertelimme kaupungilla, löysimme tiemme Hard Rock caféehen ja teimme pakollisia hankintoja. Paikallinen Hard Rock Café sijaitsee entisessä nunnaluostarissa ja tilat ovat todella hulppeat. Söimme ravintolassa pienen iltapalan luostarin sisäpihalla. Sen jälkeen jaksoimmekin kävellä takaisin satamaan. Bussi olisi lähtenyt tuntia myöhemmin, joten päätimme kävellä. Mukava oli katsella merimaisemia silläkin suunnalla, sillä jalkakäytävä kulki koko matkan meren rannassa korkealla jyrkänteellä. Pääsimme laivalle sopivasti auringonlaskun aikaan. 

 

Ps. Nimi Dubrovnik tulee Kroatian kielen tammea tarkoittavasta sanasta. Alueella on aikoinaan kasvanut paljon tammipuita, mutta nykyisin ne ovat täältä kadonneet. Vain joistakin pikkukylistä niitä löytyy. Nykyään vallitsevana ovat erilaiset pinnat ja sypressit.