Ihastuttava Korčula

Ihastuttava Korčula

Sunnuntain päivämatkamme oli lyhyt ja saimme tavallista pidemmän pysähdyksen ennen satamaan siirtymistä. Lahti oli matala ja rauhallinen, juuri sopiva uimiseen. Pääsimme nauttimaan uinnista pariin otteeseen, ihan se jo toimi liikuntana. Merenpohjassa oli tummaa vesikasvillisuutta, mutta muutoin alue oli melko autio ja kuolleen näköinen. Meillä on mukanamme vedenalaiskamera, mutta mitään kuvattavaa ei vielä ole tullut vastaan.

Lounaan jälkeen siirryimme Korčulan saaren satamaan, oppaanamme Sunčana. Saari on Kroatian kuudenneksi suurin,  pituutta noin 42 km, mutta saaren pääkaupungin vanha keskusta on hyvin pieni ja kompakti niemimaa, asukkaita vain alle 3000. Kaupunki on perustettu 1214 ja se on saanut Unescon maailmanperintökohteen statuksen 2007. Kaupunkia ympäröivä muuri on rakennettu valloittajia vastaan jo vuosisatoja sitten - kreikkalaiset, roomalaiset ja legendan mukaan myös troijalaiset ottivat vuorollaan kaupungin haltuunsa. Kaupungin sijainti vilkkaan vesiväylän porttina on kiinnostanut valloittajia. 1200-1800 -luvuilla Korčula kuului Venetsian hallintaan ja sen kielikin on vanhaa venetoa. Kuuluisan tutkimusmatkailijan, Marco Polon uskotaan syntyneen Korčulassa - sukulaisia ja syntymätiedot tuntuvat olevan olemassa - ja hän on kaupungin symboli. 

Korčulan muurien sisällä olevat talot on rakennettu jo 1200-1500 -luvuilla. Kalkkikivi hallitsee täälläkin, sekä talot että kadut ovat vaaleita ja yhteneväisiä. Kadut ovat hyvin kapeita ja portaita on paljon. Sisääntuloportista eteenpäin lähtee pääkatu. Siitä puolestaan lähtevät poikkikadut molempiin suuntiin ja kaupunki on tunnettu siitä, että kartalla se muistuttaa kalanruotoa. Länteen suuntautuvat kadut ovat suoria, itään menevät kaartuvia. Tämä on tehty siitä syystä, että tuulet eivät pääsisi talvella puhaltamaan kaupungin läpi ja tekemään läpivetoa. Tämä läpiveto, Propuh, on Korčulan ihmisille suuri legendan aihe, joka voi aiheuttaa kylmettymistä, sairastumista ja kuoleman. 

Kiertelimme Sunčanan kanssa kaupungin keskeisiä paikkoja: ikivanha hallintorakennus, vuosisatojen kuluessa korotettu kirkko vaihtelevine rakennustyyleineen ja torneineen, muutamia asuinrakennuksia. Oppaamme tunsi suunnilleen kaikki kaupungin asukkaat, jopa kissatkin! Saimme häneltä suosituksia muutamista liikkeistä, joissa voisi olla turistia kiinnostavia tuotteita. Koska oli sunnuntai, monet liikkeet ja museotkin olivat suljettuina - lähinnä ravintolat ja kahvilat olivat avoinna. Toisaalta sunnuntaina turisteja oli mukavan vähän eikä huippusesonkikaan ollut vielä alkanut. Saimme rauhassa aikaa tutustua tähän viehättävään kaupunkiin. 

Kuten tapanamme on, kiipesimme paapan kanssa heti kirkon kellotorniin. Portaat olivat paikoin todella kapeat eivätkä tosiaankaan olisi sopineet korkeanpaikankammoisille. Lopputulos kuitenkin palkitsi, kuten aina: maisemat olivat todella upeat, ihan Dubrovnikin verrattavat  - etenkin meri loisti sinisenä. Totesimme, että meidän silmissämme kaupunki oli jopa upeampi kuin Dubrovnik. Tämä johtui ehkä katujen kapeudesta ja rakennusten yhtenäisestä ulkoasusta. 

Kun olimme aikamme kierrelleen kaupunkia, palasimme laivalle, vaihdoimme uikkareihin, otimme pyyhkeet ja vähän vaatetta päällemme ja siirryimme vanhan kaupungin muurin läpi portaita pitkin kalkkikivirannalle. Sieltä löysimme raput ja pääsimme uimaan. Laineita oli paljon ohikulkevien laivojen takia ja pohjassa oli merisiilejä, joten uintimme jäi lyhyeksi, mutta virkisti se kuitenkin. Korčula oli kaikkiaan mukava kokemus ja olimme päiväämme tyytyväisiä - suosittelen! 

PS. Kaupungin nimi lausutaan kortsula!