maanantai 15. kesäkuuta 2026

Hvarin saari

Hvarin saari



Hvarin saarelle meidän piti tulla jo aivan matkamme aluksi, mutta emme mahtuneet satamaan. Maanantaiaamuna lähdimmekin suorinta tietä tätä satamaa kohti ja olimme puoleen päivään mennessä hyvässä paikassa laituriin kiinnitettynä. Matkalle emme pysähtyneet uimaan, koska tuuli oli liian voimakasta siihen. 














Lounaan jälkeen ohjelmamme oli jälleen vapaa. Kiertelimme paapan kanssa tavalliseen tapaan kaupunkia - päivät toistavat täysin identtistä kaavaa, vain kohteista löytyy pieniä eroja. Hvarin saaren kaupunki on nimeltään Stari grad, Vanha kaupunki. Itse keskustan vanha kaupunki oli pieni, mutta todella viehättävä. Kun poikkesimme rantakadulta vähän kauemmaksi, löysimme yhden todella kuvauksellisen aukion - ihastuttavimpia, mitä olen aikoihin nähnyt. Rannan tuntumassa kaikki talot olivat ravintoloita, kahviloita tai pieniä putiikkeja, missä ihmiset myivät paikallisia tuotteita. Jotain pientä ja mielenkiintoista tarttui taas mukaan. Laventeli on täällä suosittu paikallinen tuote ja pysähdyimmekin kierroksemme loppupuolella kuppilaan: ostimme tuplaespresson, sitruunalimonadia ja laventelijäätelöä. Limonadi oli todella raikasta, mutta laventeli jäätelön makuna ei napannut. 
























Kävimme laivalla jättämässä ostoksemme ja vaihtamassa uima-asut päällemme. Uimapaikka oli laivastamme vastakkaiseen suuntaan kaupungin keskustaan nähden, lahden suulle päin. Ranta oli kivikkoinen, mutta veteen veivät kuitenkin parit portaat ja kaide. Poukamaan oli rauhallinen ja uinti virkistävää, kuten ennenkin. Johanna oli suositellut meille auringonlaskun katselua illaksi, sillä aurinko laskisi juuri tuolla lahden suun kohdalla upeasti mereen loistaen. Alueelle on jopa laitettu penkkejä auringonlaskun ihastelijoita varten. 












Ennen illan auringonlaskua ehdimme syömään merellisen illallisen paikallisessa ravintolassa. Olimme tähän mennessä syöneet vain pieniä iltapaloja tai laivan illallista, nyt valitsimme mukavan paikan rannan tuntumasta. Tilasimme mustekalaa isommassa ja pienemmässä muodossa, lisäksi kreikkalaista salaattia. Ruoka oli todella hyvää, kevyttä ja maukasta. Annoksemme olivat niin suuria, että koko määrää emme lopulta edes jaksaneet syödä, mutta hyvää oli. Lisukkeena molemmissa lämpimissä annoksissa oli perunaa ja lehtimangoldia, joka on paikallisten suosima vihreä kasvis, vähän pinaattimuhennoksen tapaan nautittava.


Ruokailun jälkeen ehdimme vielä kävellä hieman ja päädyimme vähän kaupungin yläpuolelle, rinteessä olevan - mahdollisesti - luostarin edustalle ja näimme kohtuullisen kokoisen viinitarhan, jota kylläkään ei ollut hoidettu kummemmin. Muutama puutarhakin siellä näkyi ja alue oli muutoinkin melko puistomainen. Puut ja pensaat kasvoivat pääosin kiviaitojen takana, muistuttivat lähinnä hylättyjä puutarhoja. 










Jatkoimme matkaa auringonlaskun ihailuun, saimme hyvät paikat ja istuimme odottamaan ja ihailemaan. Kaunishan se auringonlasku tietenkin oli, mutta kun vertailukohtana oli viimetalvinen Mekongin kokemus, niin kyllä tämä jäi kakkoseksi. Ihanan lämmintä ja leppeää siellä oli tietenkin istuskella. Illan aikana selvisi myös se, miksi emme alkumatkasta päässeet Hvarille: satama oli tupaten täynnä isompia ja pienempiä veneitä, moottoreilla tai purjeilla ja myös katamaraaneja. Sataman ravintolat houkuttelevat, lahti on pitkä ja suojaisa ja satama on hyvä rakenteiltaan - vahvaa, tasaista kalkkikiveä koko alue. Tämä paikka on selvästi rakennettu veneilijöitä ajatellen. Toisella puolella lahtea oli muutama isohko hotellikin, mutta selvästi pääosa palveluista oli tänne tehty veneillä tuleville matkailijoille. Isoille laivoille täällä ei kuitenkaan ollut tilaa, ne jäivät muutaman kilometrin päähän rannikon suuntaan. Taksiveneillä pääsee kaupunkiin nauttimaan paikan tarjonnasta. 













Hvar, Kroatian kuudenneksi suurin saari, oli jälleen mielenkiintoinen kokemus. Kaikki vierailukohteemme on valittu hyvin, mutta oleskelulle on meidän silmissämme varattu ihan liikaa aikaa. Joku tykkää, mutta meille aktiivisemmat lomat ovat sopineet paremmin. Vielä pieni hämmästyksen aihe, mikä on unohtunut kertoa: maan tunnus, esim. autojen rekisterilaatoissa on HR, joka tulee koratiankielisestä maan nimestä, Hrvatska. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti