Amberin linna ja rajasthanilaista käsityötä
Perjantaina meillä oli vastassa yllätys, sillä hotellimme seutuvilla satoi aamulla vettä! Matkanjohtajamme Outi sanoi, ettei muista vettä sataneen Jaipurissa 20 vuoteen. Olihan tämä siis erikoinen päivän aloitus, eikä meillä ollut edes sadevarusteita. Onneksi sade loppui suunnilleen aamiaisen aikaan, ja vaikka se raikasti ilmaa ja sitoi pölyä, se myös viilensi aamun aika tavalla.
Edellisenä päivänä olimme käyneet Jaipurin keskustan hallintopalatsissa. Nyt tutustuimme Jaipuria edeltäneeseen hallintoalueeseen, Amberin linnaan ja linnoitukseen, jonka maharadja Jai Singh II jätti taakseen, kun rakensi Jaipurin kaupungin. Jaipur edusti hänelle hyvin modernia kaupunkia ja vanha linnoitus taas vanhanaikaista.
Menomatkalla teimme pienen pysähdyksen Hawan palatsin (Hawa Mahal) edustalla. Paikka on ollut Maharadjan hovin naisten asumus. Sen ikkunat ovat ristikoiden peitossa, hunajakennoja muistuttavana rakennelmana. Sieltä naiset saivat kurkistella kaupungin vilinää.
Matka Amberiin taittui pysähdyksineen vajaassa tunnissa. Joskus aikoinaan matkustajat on kuljetettu linnoitukseen, korkealle kukkulalle norsujen kyydissä, mutta nykyisin homma hoituu jeepeillä. Bussi jätti meidät linnoituksen alapuolella olevan järven rantaan, missä otimme ensimmäiset valokuvat paikasta ja hyppäsimme sen jälkeen jeeppeihin.
Matka linnoitukselle ei ollut järin pitkä, mutta kun koko reitti oli ylämäkeä, olisi matkustus norsulla tai kävellen ollut aika rasittavaa. Jeeppien päätepysäkillä oli melkoinen huiske, kun muitakin ajoneuvoja oli liikkeellä ja saman tien myös kaupustelijat olivat kimpussamme. Tarjolla oli mm. pieni metallinen rummun tapainen, jääkaappimagneetteja ja riikinkukon muotoisia kenkälusikoita! Nämä myyjät olivat kyllä todella sinnikkäitä ja roikkuivat turistien perässä aina linnoituksen lipunmyyntiin saakka.
Linnoitukseen tutustumisemme alkoi suurelta pihalta, missä maharadjat olivat vastaanottaneet hallinnon delegaatioita. Kiipesimme muureilla ja siirryimme asuinpalatsin tiloihin. Ylös noustessamme näimme ympärillämme aina erilaisia maisemia, esimerkiksi tähdenmuotoisista ikkunoista näkyi kauniisti sisääntulopihalle. Itse palatsin huoneet olivat typötyhjiä, entisten aikojen loisto silkkimattoineen ja samettityynyineen oli mielikuvituksen varassa. Huoneista kaunein oli ehdottomasti peilisali, jossa ilmeisesti siinäkin oli vastaanotettu arvovieraita. Salin kaikki seinät oli koristeltu pienillä peilinkappaleilla.
Varsin mielenkiintoinen oli myös alue, missä maharadjan jalkavaimot olivat asuneet. Huoneita tässä osassa oli 12. Pihanpuoleisissa seinissä oli pylväitä, ikkunoita ja koristemaalauksia. Katon rajassa olevissa pienissä maalauksissa näkyi pääosin eläimiä, mutta myös mielenkiintoinen yksityiskohta pariskunnan intiimistä kohtaamisesta. Tässä palatsissa oli myös vedellä toimiva lämmitys ja viilennys sekä käymälä, jonka pääsimme myös katsastamaan.
Paluumatka alas bussille sujui taas jeepillä ja siitä eteenpäin suuntasimme bussillamme takaisin kaupunkiin. Seuraava kohteemme oli tekstiilien ihmeellinen maailma. Aluksi meille selvitettiin, miten painettu kangas saa värinsä. Tarkasti kaiverretuilla laatoilla kuvat painetaan kankaaseen ja tietyt kuviot voidaan painaa eri väreillä. Luonnonväreillä painetut kuviot pysyvät erittäin hyvin ja kestävät pesua ja kulutusta.
Jatkoimme tekstiilien maailmaan tutustumista vaihteeksi taas mattokutomossa. Tekniikka oli sama, mihin olimme tutustuneet jo Keski-Aasiassa, siis pienillä solmuilla sitomalla. Täällä mattoja tehtiin sekä Kashmir-villasta, kamelinkarvasta että silkistä. Mattojen tekijät asuvat pääosin kylissä, minne kauppiaat toimittavat materiaalit. Kutojien rehellisyys testataan joka kerta, kun valmiita mattoja palautetaan. Aidoista materiaaleista valmistetut matot kestävät sen, että niiden pohjasta poltetaan roskat pois tohottimella. Jos silkin tai villan tilalla on käytetty keinokuitua, eli kutoja on vaihtanut materiaalin halpaan lankaan, matto syttyy palamaan. Matot olivat upeita ja etenkin silkkimatot kiinnostivat. Kun täällä käytettiin silkkimattoihin puuvillaloimia, olivat hinnat kohtuullisemmat Samarkandiin verrattuna.
Mattokutomosta siirryimme sujuvasti tekstiiliosastolle, missä oli myynnissä puuvilla- ja silkkikankaita ja kaikkea mahdollista niistä valmistettua. Tuliaisia sai helposti ja aika edullisestikin. Kun liikkeessä oli käytettävissä myös räätälin palveluita, monet päätyivät teettämään pukuja, paitoja tai hameita. Nämä tulevat sitten valmiina hotellille aamulla. Me emme innostuneet tilauttamaan pukuja, mutta muuta mukavaa tuli ostettua.
Lounas nautittiin varsin myöhään mattokutomon lähistöllä. Ruoka ei ollut tällä kertaa erityisen onnistunutta ja miljöö muistutti lähinnä huoltoaseman baaria. Se oli ilmeisesti kuitenkin sopivasti lähellä. Matkamme jatkui vielä tunniksi Jaipurin basaariin. Ostoksiahan sielläkin oli tarkoitus tehdä. Paikassa eivät häirinneet nyt kaupustelijat rihkamatavaroineen, mutta basaarin kauppiaat olivat sangen aktiivisia ja tuputtavia. Kun paikallinen vaatetyyli ei ole kovin länsimaista ihmistä houkuttavaa, on ostokokemus aika kiusallinen. Tästäkin kauppapäivästä selvittiin. Älä osta mitään -päivä ei meidän kohdallamme ihan toteutunut.
Lauantaina suunta onkin sitten taas uusi, Agra ja Taj Mahal.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti