Pushkar: temppeliin ja maaseutuun tutustumassa

Pushkar: temppeliin ja maaseutuun tutustumassa

Päivämme Pushkarissa alkoi vasta klo 9 aamulla. Suuntamme oli taas vaihteeksi kaupungin kuuluisin nähtävyys, Brahman temppeli. Koska hotellimme sijaitsee aivan kaupungin tuntumassa, ei temppelillekään ollut pitkä matka. Tällä reissulla oli paikallisoppaanamme sitten pappi. Paikallisopas tarvitaan joka kaupunkiin erikseen, sillä maassa on niin paljon eri kieliä, että kaikki kansalaiset eivät ymmärrä toisiaan. Paikalle tuleva opas osaa aina kuitenkin englantia, joten kielten kanssa pärjää. Englanti on maan yleiskieli, jota kaikki koulutetut henkilöt osaavat. 

Hinduilla on noin 33 miljoonaa erilaista jumalaa, mutta kolme pääjumalaa ovat aika selvät: Shiva, Vishnu ja Brahma. Näistä kahdella ensimmäisellä on temppeleitä siellä sun täällä, mitta Brahmalla suurin temppeli täällä Pushkarissa. Tarun mukaan  Brahman vaimo oli kimpaantunut miehelleen, kun tämä oli ottanut toisen, nuoremman vaimon - vaikka kuinka hätätilanteen pelastamiseksi - ja kironnut, ettei tätä pidetä suureen jumalana muualla kuin täällä Pushkarissa, missä kiista tapahtui. Oli niin tai näin, maailman suurin Brahmalainen temppeli on täällä. Brahmaa pidetään kaikkeuden luojana. 

 Sisäänkäynti temppelille oli se tavallinen: sisälle kenkänarikkaan ja kengät säilöön. Tässä paikassa olikin sitten myynnissä sukkia, joita porukkamme osti sitten innolla ”temppelisukiksi”. Huonot keinokuitusukat olivat omiaan jalkaan, kun osa matkasta piti kävellä tavallisen kadun poikki. Temppeli oli rungoltaan sininen - taivaan väri - ja kupoliltaan oranssi - munkkien pyhä väri, sillä munkit omistavat tämän temppelin. Kuten ennenkin, temppelin sisäosia ei saanut valokuvata, mutta kertoa saa: alttarilla istui värikäs jumala-patsas, jolla oli neljät kasvot, yhdet jokaiseen ilmansuuntaan. Edessä ja sivulla olevat kasvot näkyivät suoraan, mutta takaraivon kasvot vain patsaan takana olevan peilin kautta. 

Temppelin jälkeen kävelimme taas kengät jalassa pienen matkan läheisen järven rantaan. Siellä temppelin portailla istuen meille järjestettiin Puja, pyhä seremonia. Seremoniassa pappi johti toimituksia ja me turistit toistelimme hänen sanojaan. Kaikki alkoi Om-tavulla, jota pidetään hindulaisuuden pyhimpänä tavuna. Sitä seurasi pitkä litania muita sanskriitinkielisiä sanoja ja lopuksi englanniksi kaikkea hyvää, terveyttä, pitkää ikää, rikkautta jne itselle ja perheelle. Pappi otti edessämme olevan järven vettä, kostutti sillä lautasella olevaa väriä ja laittoi väritäplän riisinjyvien kera otsaamme. Se, että intialaisilla olisi jokin kastin merkki otsassaan, on matkanjohtajamme Outin kertoman mukaan ihan kukkua. Merkki on ilmoitus siitä, että ihminen on saanut papilta siunauksen. Lopuksi saimme vielä pidellä hetken samettikukkien terälehtiä käsissämme, kunnes ne kerättiin ja heitettiin järveen. Kaiketi esittämämme toiveet lähtivät niiden mukana liikkeelle. 

Pushkarin basaarialue sijaitsi tämän saman järven rannalla ja sinne saimme jäädä hetkeksi katselemaan kauppoja ja miettimään ostoksia. Yhdet kangashousut ostin itselleni, kun löysin jopa yksiväriset. Kävimme juomassa teetä ja kahvia rantakuppilassa ja olivathan ne maisemat viehättävät. Ikävästi saasteet kuitenkin veivät kirkkauden näistäkin kuvista.

Maistuvan kasvislounaan nautimme taas hotellimme ravintolassa. Pienen paussin jälkeen bussimme kuljetti meidät kaupungin ulkopuolelle, kahdelle maatilalle. Ensimmäinen oli pieni karjatila. Pihassa kasvatettiin rehukasvia, jota tilan lehmät - 3 kpl -  ja pienkarja, eli muutama vasikka, sekä 3-4 vesipuhvelia söivät. Eläimet näyttivät hyväkuntoisilta ja lypsävät kuulemma suunnilleen 5 litraa maitoa aamuin illoin. Tämä vietiin läheiseen kaupunkiin myytäväksi. Lapset kävivät koulua ja perheenjäsenet tuntuivat aika hyvinvoivilta. Pihassa kasvatettiin hedelmiä, mm. Intiankarviaista  sekä kasviksia. 

Huoneemme lukitus oli tehty vanhaan tyyliin, kuten koko 2000-luvulla rakennettu hotellikin. Käyttö oli kohtuullisen hankalaa!

Vesipuhveleita, joilla on kippuraiset sarvet ja yhteneväinen väritys

 

Tilan vasikoita

Intiankarviaisia, kasvavat puussa

Kurkku, erikoinen nukkapintainen lajike

Vihannesviljelijäperheen vanha talo

Uusi talo

Porakaivo

Uuden talon rakennustyömaa, rakennustelineet tehdään täällä bambuista - myös kerrostaloihin.

Illallinen 

Toinen, aika lähellä ensimmäistä sijainnut maatila oli erikoistunut kasvinviljelyyn. Siellä tuotettiin kurkkua, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, chiliä ja muitakin kasviksia ja hedelmiä. Päätuotteenaan tilalla viljeltiin kuitenkin kukkia, mm. Samettikukkia ja ruusuja, joita tarvitaan pappien pyhissä toimituksissa. Pellon reunassa oli 110 metriä syvä porakaivo, johon varastoidaan sadevesi monsuunien aikaan. Tänä vuonna monsuunikausi oli ollut niin runsas, että kasteluvettä riittää talven yli. Muutoin vettä joudutaan ostamaan kuivina aikoina. 

Tilan vanha isäntä, jo 75-vuotias, herää kesäisin klo 4 poimimaan kukkia, jotka haetaan sitten klo 9 aikoihin temppeleihin. Nykyisin tilan ylläpidosta huolehtivat neljä poikaa, joille rakennettiin parhaillaan uutta taloa pihalle, taaempana pihalla oli perheen vanha talo ja toinen äskettäin rakennettu. Uusi autokin oli pihassa, joten aika hyvin perhe pärjäsi kukillaan. 

Tilan esittelyn jälkeen saimme istua talon edustalle penkeille, missä meille esiteltiin perheen tyttäret. Vanhin oli jo lukiota vastaavassa koulussa ja oli  myös taitava piirtämään ja maalaamaan. Hän toi taulujaan näytille ja ostimmehan me niitä. Omasta taulustamme tyttö pyysi 700, paappa maksoi 1000 rupiaa, vajaa 10 €. Saimme  kauniin kuvan kahdesta joutsenesta. Lopuksi perhe tarjosi meille maitoteetä, missä oli mausteena inkivääriä ja kanelia. Se oli yllättävän hyvää. 

Tällainen oli päivämme Pushkarissa. Paapan mielestä maatilat olivat paljon mielenkiintoisempia kuin temppeli ja olen taipuvainen olemaan samaa mieltä.