Kaksi linnoitusta: Fatehpur Sikri ja Agra

Kaksi linnoitusta: Fatehpur Sikri ja Agra

Matkamme kohti lomamme mielenkiintoisimmaksi arvioimaani kaupunkia, Agraa, alkoi lauantaina aamulla. Matkalla ohitimme taas peltoalueita, jotka Intiassa ovat näyttäneet paljon paremmin hoideluilta kuin kaupunkialueet. Roskia maaseudulla on selvästi vähemmän kuin kaupungeissa, toki tietysti ihmisiäkin on vähemmän. Kauneimmat pellot kasvoivat sinappia, joka kukki keltaisena. Se on pohjoisessa Intiassa tärkein öljykasvi. Etelässä ihmiset käyttävät kookosrasvaa eivätkä kuulemma tunnu uskovan, että se on epäterveellistä.

Ensimmäinen linnoitus, jonne pysähdyimme, oli Fatehpur Sikri, joka sijaitsi matkamme varrella noin 40 kilometrin päässä Agrasta, Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1986 saakka. Kaupungin on rakennuttanut mogulihallitsija Akbar, jonka isoisä Babur oli Uzbekistanin alueelta tullut valloittaja. Hänen poikansa, Akbarin isä, Humayun, oli elämänsä aikana maanpaossa Persiassa ja toi sieltä mattojen kudontataidon Intiaan. Akbar rakennutti uuden hallintokaupungin Fatehpur Sikrin Agran ulkopuolelle, kun hänelle oli syntynyt poika, Jahangir. Akbar oli taitava hallitsija ja kartutti maansa vaurautta. Hänellä oli varaa rakennuttaa tällainenkin linnoitus.

Fatehpur Sikriin saavutaan kahden portin läpi. Kuljimme matkan parkkipaikalta linnoitukseen pienellä sähköbussilla, johon mahtui noin 12 matkustajaa. Perillä linnoituksessa kuljimme aluksi suuren, hyvinhoidetun puutarha-alueen läpi - tosin alue oli pääosin nurmikenttää, missä muutamat puut ja pienet kukkapenkit toivat vaihtelua. Linnan muurit ympäröivät aluetta. Muurit ja kaikki linnan rakennukset ovat paikallista punaista hiekkakiveä.

Varsinainen linna-alue alkoi laajalta komeasti kivetyltä sisäpihalta. Sen etuosassa oli Akbarin hallintorakennus, jossa hän istui ja antoi hallinnollisia määräyksiään sekä kansalle että virkamiehille. Hänellä oli myös lemmikkinorsu, joka osallistui rikosten rankaisemiseen toimimalla tuomarina. Jos tuomari päätti, rikollinen surmattiin paikan päällä. Kohtuullisen kova valta oli yhdellä norsulla. Se kuitenkin oli hallitsijalle niin rakas, että se on haudattu linnoituksen lähistölle. 

Suuren sisäpihan reunalla oli moskeija, sillä Akbar oli muslimi vaikka hänen vaimonsa oli Amberin linnoituksesta naitu hindu-uskoinen prinsessa. Akbar oli suvaitsevainen eri uskontoja kohtaan ja tästä syystä linnoituksen arkkitehtuurissa näkyy sekä hindulaisia että islamilaisia vaikutteita. Sisäpihalla oli myös mielenkiintoinen ristin muotoinen pelilauta, jossa pelattiin paikallista peliä, pachisia (pakiisi). Oletetaan, että pelilaudalla toimivat nappuloina ihmiset, joko hovimiehet tai orjat. Pelaajat seisoivat lautojen ristikohdassa korokkeella ja siirtelivät ihmisnappuloita komennoillaan.

Suuren avoimen pihan takana sijaitsivat hallitsijan yksityiset tilat. Oma talo oli varattu mm. Akbarin lempivaimolle, erillinen torni juhlatilaksi, jalkavaimoille omat huoneistot parvekkeineen ja Akbarin oma makuuhuone. Siellä sänky oli sijoitettu parin metri korkeudelle, kun haluttiin, ettei hallitsijan vuoteen alla lymynnyt salamurhaajaa. Tämäkin linnoitus oli ilman sisustusta, sillä Akbar hylkäsi sen vain 14 vuoden asumisen jälkeen ja palasi Agraan. Myöhemmin linnoitus on kunnostettu nykyiseen tilaansa.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaamme kohti Agraa, missä vierailukohteenamme oli Agran linnoitus, jälleen Unescon maailmanperintökohde, vuodesta 1983. Pääsimme bussilla hyvinkin lähelle linnoitusta - ja taas olivat kaupustelijat kimpussamme. Tarkoitus oli, että menisimme siisteissä jonoissa eteenpäin, naiset vasemmalla, miehet oikealla. Tämä ei aivan toteutunut, sillä paikalla oli hillitön määrä paikallisia ihmisiä, perheitä, ryhmiä, koululuokkia, kaikki yhdessä sumpussa. Me turistit emme juttua oikein ymmärtäneet, mutta paikallinen lipunmyyjämme yritti ohjata meitä eteenpäin. Kuljimme muutaman metrin levyistä tiilimuureilla reunustettua käytävää pitkin ylöspäin, tungoksessa puskien. Lopulta päädyimme turvatarkastukseen ja tässä selvisi, miksi naiset ja miehet piti erottaa: naiset tutkivat naisia. Jokainen sisälle menijä tutkittiin metallinpaljastimella ja sitten matka jatkui samanlaisessa sumpussa. Vasta linnoituksen porttien sisäpuolella pääsimme taas kokoontumaan omaan ryhmäämme.

Tällainen tungos oli ilmeisesti hyvin poikkeuksellista, sillä sekä matkanjohtajamme Outi että oma paikallisoppaamme Santsi sanoivat, ettei tällaista ollut koskaan ennen nähty. Paikalliset koululaiset olivat hyvin uteliaita turisteja kohtaan ja osa ryhmämme matkaajista innostui heidän kanssaan yhteiskuviinkin. Silti koululaiset jäivät linnan etupihalle, me turistit kiertelimme aluetta. Olo tuntui hieman alkurynnistystä väljemmältä.

Agran linnoitusta on rakennettu monessa osassa, eri hallitsijoiden valtakausilla. Akbar aloitti linnoituksen muurien ja päälinnan rakentamisen. Kaikkea vanhaa ei ole jäljellä, mutta ainakin naisten talo löytyy. Linnoituksen pääosa on Akbarin pojanpojan, Shah Jahanin rakennuttamaa. Rakennuksia on jälleen useita, samaan tapaan kuin muissakin linnoituksissa, joissa olimme jo käyneet. Rakennusmateriaalina alueen alkuosan rakennuksissa on jälleen punainen hiekkakivi. Sen sijaan rakennuskompleksin taaimmaiset osat, missä sijaitsi naisten rakennuksia, ovat osittain jo valkoista marmoria tai ainakin valkoisiksi maalattuja.  Linnoitus, kuten Agran kaupunkikin, sijaitsee Jamuna-joen varrella ja joen puoleiselta terassilta on näkymä Taj Mahalille. Valitettavasti Agran saastuneisuus teki maisemasta utuisen, joten Taj Mahal näkyy melko sumeana harmaassa taustassaan. 

Majoituimme yhden yön Agrassa, upeassa 5 tähden hotellissa, ja nautimme siellä ehkä matkamme parhaat ateriat. Intian vanha maine vatsatautien tuojana  ei pidä enää paikkaansa. Yksikään ryhmästämme ei ole saanut mitään vatsaoireita. Toki hygieniaa olemme noudattaneet ja välttäneet keittämättömiä kasviksia. Outi sanoi, että vatsataudit olivat loppuneet 10 vuotta sitten. Sen sijaan Intian pahin terveysuhka on saastuneisuus. Kun kaupunkien ilma on harmaana savusumustq, niin että korkeimmat kerrostalot uppoavat harmauteen, käy hengittäminen vaikeaksi. Monessa kohtaa oli pakko käyttää hengityssuojainta.  Maskin alla oli paljon helpompi hengittää kuin ilman sitä. Intiaa on pakko välttää paitsi hirveän saastuneisuuden, niin myös likaisuuden, roskaisuuden ja valtavan ihmismäärän takia.