Delhi, New Delhi

 Delhi, New Delhi

Kuvat taas suloisesti sekaisin!

Vuonna 2020 olimme varanneet matkan Intiaan, mutta sattuneista syistä se peruuntui. Maan epähygieenisyys ja sairastumisriskit ovat myös mietityttäneet, mutta täällä nyt olemme. Yön yli matkustimme, suoralla lennolla Helsingistä Delhiin ja saman tien päivän ohjelmaan, aamupalalle hotellille ja sitten menoksi.

Aloitimme kaupunkikierroksella New Delhistä. Se on kahdeksas kaupunki, joka tällä paikalla on sijainnut. Brittihallinnon aikaan pääkaupunki oli Kalkutta, nykyinen Kolkata. Kun se kävi ahtaaksi, päätettiin pääkaupunki siirtää vanhan Delhin viereen, suoalueen hyttysten keskelle. Nykyinen kaupunki on tässä laaksossa, joten siellä sitten viihtyvät kaikki mahdolliset saasteet. Ilma on savusumun harmaannuttamaa.

Ajoimme bussillamme kohti New Delhin keskustaa, hallintorakennuksia (parlamentti ym) ja monumentteja ohitellen. Tärkein monumentti on Indian gate, 1. maailmansodan aikana kaatuneiden intialaisten, brittiarmeijassa palvelleiden sotilaiden muistoksi rakennettu.  Matkan varrella näimme monipuolista kaupunkikuvaa, pääasiassa hyvin roskaista, sotkuista, röttelöistä ja ankeaa. Kuvia väritti harmaa savusumu. Hienompi alue, jonka läpi ajoimme, oli suurlähetystöjen laaja alue, puistoineen ja vartioineen. Delhin kaupunkikuvan kuuluvat myös eläimet: katulehmät ja kulkukoirat kuljeskelevat vapaina, varastelevia apinoita hyppelee aidoilla ja puiden oksilla. Pääministeri Modi on kehottanut kansaa kohtelemaan eläimiä hyvin ja ruokkimaan niitä. Se ei aina toteudu ajatuksen mukaisesti, sillä ihmiset syöttävät koirille  mm. keksejä. Lehmät syövät mitä saavat, mm. muoviroskia. Lopputuloksena eläin saattaa saada suolitukoksen. 

Matkamme jatkui vanhan Delhin puolelle, missä pääsimme polkupyöräriksan kyytiin, kaksi matkustajaa aina yhteen riksaan. Saattueemme kulki kaiken kaoottisen liikenteen joukossa, autoja väistellen. Intiassa liikenteessä ei ole kaistoja vaan liikennevälineet puikkelehtivat eteenpäin mistä pääsevät. Sunnuntaipäivänä kaaos ei kuulemma ollut pahin mahdollinen! Riksa-ajelun mielenkiintoisin osuus oli matka basaarialueen läpi, ahtaita kujia pitkin. Kaupat olivat pääosin sunnuntaina suljettuja, mutta ihmisiä oli siltikin liikkeellä. 

Riksa-ajelun jälkeen meidät vietiin tutustumaan  shinto-temppeliin. Kaikille piti pukea päähän pieni huivi - paappa kertoi pitävänsä huivia päässään ensimmäistä (ja ehkä viimeistä) kertaa. Kengät piti riisua ja olla nimenomaan avojaloin. Se tuntui epämiellyttävältä ja riskialttiilta, sillä jalkojen rikkoutumisen vaara oli olemassa. Marmorilattiat olivat kohtuullisen puhtaat, ainakin paikalliseen tasoon nähden. Matkan varrella kävelimme vesialtaan poikki, ilmeisesti ajatuksena oli puhdistautuminen. Temppeli oli kaunis, valkoinen ja kultakoristeinen, edessä suuri allas, missä uskovat saivat pestä syntinsä pois. Itse temppelissä ei saanut ottaa valokuvia. Se oli kokonaan kullattu, keskellä istui pappi ”laulamassa” pyhää kirjaa. Teksti heijastettiin näyttöruuduille eri kielilllä. Uskovat istuivat lattialla, me turistit kiersimme alttarialueen ympäri. Saimme kävellä myös vesialtaan ympäri ja lopuksi kävimme tutustumassa temppelin keittiöön. Siellä valmistettiin ruoka päivittäin 100 000 ihmiselle, jotka saavat käydä  syömässä maksutta, ikään, sukupuoleen tai kastiin katsomatta (kastilaitos on periaatteessa lopetettu, käytännössä ei). Jalat pysyivät ehjinä, puhdistimme ne desinfektiopyyhkeillä. 

Temppelin jälkeen pääsimme lounaalle. Matkalla meillä on täysihoito, joten ruokapaikat lienee valittu niin, että ruokaa uskaltaa turvallisesti syödä. Kulhot tuotiin pöytiin, josta saimme ottaa itsellemme sopivan annoksen. Ruoka oli tulista ja maukasta. Lounaan jälkeen ajoimme takaisin hotellille, paikallisen ruuhkan keskellä. Hotellimme sijaitsee uudella Aerohotel -alueella Delhin lentokentän vieressä, mutta kaupungista sinne oli matkaa kolmen vartin verran. Päivän ohjelmasta olikin sitten jäljellä enää sisäänkirjautuminen hotelliin, siirtyminen huoneeseen ja illallinen.