Vanha pääkaupunki, Antigua
Minulle on ollut hieman epäselvää, pitäisikö kiertueemme maista käyttää termiä Väli-Amerikka vai Keski-Amerikka. Piti oikein etsiä Wikipediasta. Ja sieltähän se löytyi: Väli-Amerikka on laajempi alue kuin Keski-Amerikka, joka sisältää juuri nämä Amerikkojen välisen kannaksen maat, kierroksemme kuuden maan lisäksi vielä Belizen. Väli-Amerikkaan käsittää näiden lisäksi vielä Kuuban ym. saaret ja Meksikon.
Tästä linkistä löytyvät alueen maiden faktat: https://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-Amerikka
Majoituimme Tikal-päivän ja lennon jälkeen pienen matkan päähän Guatemalan pääkaupungista, Guatelama Citystä vanhaan pääkaupunkiin nimeltä Antigua. Hotellimme on siirtomaavallan aikainen upea rakennus, mielenkiintoinen ja hyvin ylläpidetty. Aamupalan tarjoilu vain oli aika kevyt, hidas ja onneton. Hedelmiä sai vain lisämaksusta, niiden sijaan oli iso kökkö papumössöä, mitä vatsani ei kyllä suostu vastaanottamaan. No, tämäkin kuuluu matkustamisen kokemuksiin.
Päivän ohjelmamme oli Antiguan kaupunkiin tutustuminen. Se on aikoinaan ollut Guatemalan pääkaupunki, perustettu jo 1500- luvulla. Ensi mäkinen versio kaupungista tuhoutui mutavyöryssä, joka virtasi Agua -tulivuoresta sen purkautuessa. Kaupunki siirrettiin uuteen paikkaan, mutta sen kohtaloksi koituivat tulivuorenpurkaukset 1700-luvulla, viimeisin 1773, minkä jälkeen pääkaupunki siirrettiin Guatemala cityyn ja Antigua hylättiin. Vasta 1800-luvulla se asutettiin uudelleen.
Kiertelimme kaupungin katuja oppaamme johdolla heti aamusta alkaen. Matka taittui kävellen suoraan hotelliltamme. Antiguan kaupunkikuva on matala, sillä uudelleen rakennettuna 1800-luvulla rakennukset on tehty 1-kerroksisiksi. Hyvin suuri osa kaupungin rakennuksista on edelleenkin raunioina. Antigua on saanut Unescon maailmanperintökohteen arvon samana vuonna kuin Tikalkin, 1979. Perusteluissa arvostettiin nimenomaan vanhaa rakennuskantaa ja myös historiallisia raunioita, jotka kertovat maanjäristysten vaikutuksista kaupungin historiassa. Maailmanperintökohteen rakennuksia ei saa muuttaa. Niitä voi korjata, mutta täsmälleen entiseen asuunsa. Uudisrakennuksia saa tehdä harvoin ja nekin korkeintaan kahden kerroksen korkuisina. Tästä syystä kaupunki pysyy historiallisen arvonsa näköisenä jatkossakin. Väritykseltään Antiguan talot ovat monenkirjavia, mutta pehmeän pastellisia, toisin kuin esimerkiksi Costa Ricassa.
Antiguassa on paljon kirkkoja ja aikoinaan siellä on ollut luostareitakin, mutta suurin osa niistä ja esimerkiksi kaupungin valtava katedraali tuhoutuivat 1773 maanjäristyksessä. Kävimme katedraalin raunioilla ja kiersimme lopuksi myös rauniokompleksin taakse, missä on entisöity vanhasta katedraalista yksi osa. Raunioissa on säilynyt upeita kohokuvioisia koristeluita, mutta niitä ei ole siirretty restauroituun osaan, missä seinät olivat puhtaan valkoiset. Toisessa osittain rainioituneessa kohteessa, Pyhän Fransiskuksen kirkossa on aikoinaan ollut myös munkkien konventti, maanjäristyksessä sekin on tuhoutunut. Kirkko on säilynyt, koska arkkitehti oli suunnitellut siihen erityisen vahvat kulmat. Selvisivät nyt sekin, mikä ero on luostarilla ja konventilla: ensimmäisessä on yhden hengen huoneet, jälkimmäisessä suuri makuusali nunnille tai munkeille. Enpä ollut koskaan kuvitellut tuollaista tietoa tarvitsevani, mutta nyt tuli vastaan.
Yhteisen kierroksen jälkeen meillä oli aikaa käveleskellä kaupungin kaduilla ja keskusaukion puistossa, etsiä ruokapaikkaa ja nauttia lounas. Tässä emme paapan kanssa täysin onnistuneet, kalaruoka oli vain keskinkertaista. Salaattia emme ole Guatemalassa uskaltaneet syödä, sillä vatsatauti vaanii täällä herkemmin kuin alkumatkan kohteissamme.
Kun Antigua oli nähty, oli aika siirtyä jälleen bussillemme ja matkustaa kohti vuoristoa. Suuntana oli Atitlan-järvi ja sen rannalla pieni Santa Catarinan kylä, jossa hotellimme sijaitsee. Matka vuorten yli oli taas kulkua komean maiseman läpi, sillä korkeimmillaan kävimme noin 2650 metrin korkeudella. Siinä vaiheessa vuoren huippu oli täysin pilvessä, joten me ajoimme sumusateessa. Atitlan-järvelle laskeuduimme kuitenkin kilometrin verran alaspäin, järvi on 1500 metrin korkeudella merenpinnasta. Aurinko alkoi paistaa taas puolipilviseltä taivaalta ja maisema oli kerta kaikkisen huikea.
Keskitymme huomisen päivän ajan järveen ja kylään, joten juttu jatkuu …
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti