Nicaragua

 Nicaragua 

Ensimmäisen matkaviikkomme päätteeksi saimme sanoa näkemiin  ihanalle Costa Ricalle. Lähdimme anivarhain liikkeelle hotelliltamme, vanhaa tuttua tietä Arenal -tulivuoren suuntaan. Tulivuori tuprautti meille jäähyväisiksi hieman savua ilmoille ja osoitti, ettei ole aivan uinumassa. Alkumatkamme sujui todella hienoissa maisemissa, sillä kiersimme Arenal-järven rantaa seuraten lähes järven päästä päähän.

Arenal-järvi on tekojärvi ja samalla Costa Rican suurin järvi. Sen synnyttänyt pato on valmistunut vuonna 1979 tuottamaan maahan sähköä vesivoimalla. Vesivoiman lisäksi Costa Ricassa tuotetaan paljon sähköä tuulivoimalla ja järven takainen kukkulajono olikin tiheään rakennettujen tuulimyllyjen koristama. Kun maassa on tulivuoria, on myös geoterminen energia otettu käyttöön. Costa Rica vie sähköä naapurimaihinkin. 

Kun pääsimme mutkittelevan järvenrantatien päähän, siirryimme ajamaan yhtä maan valtatietä pitkin, suuntana Nicaragua. Suora tieosuus oli vähän nopeampi kulkea, mutta matkana tylsä peltoineen ja viljelmineen. Costaricalaiset lehmät ovat valkoisia, hieman kyttyräniskaisia, mutta näkyi pelloilla tavanomaisia ruskeitakin. Pelloilla kasvatettiin mm. banaaneja, ananaksia, sokeriruokoa ja maniokkia.  

Nicaraguan rajalle saavuimme puolen päivän seutuvilla. Costa Ricalle ja osaavalle oppaallemme Mikelle sanoimme hyvästit, haimme maastapoistumisleimat passeihimme, kannoimme matkalaukkumme naapurimaan maahantulorakennukseen ja siirryimme prosessin vaatimiin muodollisuuksiin. Odottelua hirveän kuumassa hallissa, leimoja passiin, matkalaukkujen läpivalaisua ja kassien raahaamista - tunteroinen siinä meni ja pääsimme jatkamaan matkaa. 

Maisemat eivät paljon vaihtuneet Nicaraguan siirryttäessä, mutta ympäristö muuttui hieman roskaisemmaksi. Puerto Ricohan oli hyvinkin siisti maa ja siihen verraten Nicaragua jäi toiseksi. Tien varsilla kasvatettiin samoja viljelykasveja, mutta yllättäen Nicaraguan teille ilmestyivät myös hevoset, siis ihan oikeat maatyöhevoset. Rakennuskanta muuttui myös selvästi heikommaksi Nicaraguan puolella.

Nicaragua-järvi on Väli-Amerikan suurin järvi, siis todella iso vaikka Arenaliin verrattuna. Sen rannalle pysähdyimme hetkeksi katsomaan järven saarella sijaitsevia tulivuoria. Lounaan nautimme iltapäivällä matkan varrella ja olikin todella hyvää kalaa. 

Saavuimme ensimmäiseen Nicaraguan kohteeseemme Granadaan iltapäivällä klo 17 aikoihin. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta teimme ihan pienen kaupunkikävelyn uuden paikallisoppaamme Henrin kanssa. Kiipesimme Pyhän Marian kirkon torniin, mistä näkyi koko kaupunki komeasti. 

Espanjalaiset ovat rakentaneet Granadan kaupungin jo 1524 ja se on ollut merkittävä kauppapaikka aikoinaan. Alueelle on ollut helpot luonnolliset kulkureitit vesistöjä pitkin. Nykyinen kaupunki on täynnä vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Ylhäältä kirkon tornista katsoessa näkyi punatiilisten kattojen meri. Hotellimme sijaitsi aivan kirkon vieressä ja oli tähänastisista hotelleistamme viehättävin, komea siirtomaatyylinen rakennus. Siinä oli sisäpiha palmuineen ja uima-altaineen, jota emme kuitenkaan jaksaneet lähteä testaamaan. Uimapukujen kuivaamisessa on nopeassa matka-aikataulussamme tekemistä! 

Tässäkin hotellissa viivymme vain yhden yön. Huomenna pakkaamme taas laukkumme bussiin ja kiertelimme Nicaragua-järvellä ennen matkaa seuraavaan kaupunkiin.