Guatemala, jälleen uusia kokemuksia

 Guatemala, jälleen uusia kokemuksia

Hondurasissa viivyimme vain yhden yön verran. Suomen ulkoministeriön matkustustiedotteessa kehoitetaan noudattamaan maassa erityistä varovaisuutta. Jengi- ja väkivaltarikollisuus ovat maassa erittäin yleisiä. Siihen nähden vartioitu hotellialue uima-altaineen ja trooppisine puutarhoineen oli kuin toisesta maailmasta. Siellä turisti tunsi olonsa täysin turvalliseksi. Kävimme kuitenkin illalla pienen matkan päässä hotellilta hakemassa kaupasta iltapalaevästä eikä tullut ongelmia. Aamulla kävelimme kilometrin verran kaupungin kapeita kujia bussille. Silloin katuelämä oli vielä varsin hiljaista. Köyhyys ja kurjuus näkyi Hondurasissa hyvin paljon. Ei sinne ollut tarvetta jäädä yhtään pitemmäksi aikaa, ei etenkään muualle maahan seikkailemaan. Kävimme lopulta Hondurasin alueella vain muutaman kymmenen kilometrin päässä. 

Palasimme Guatemalaan samaa reittiä, mitä olimme tulleetkin. Nyt matka joutui alamäkeen nopeammin kuin mennessämme - ainakin siltä se tuntui. Päivä oli lauantai, joten siirtolaisina ulos maasta pyrkiviä ihmisiä ei ollut liikkeellä. Kun arkipäivinä maastamuuttotoimistossa saattaa olla kymmenkunta bussilastillista ihmisiä jonottamassa, oli meidän ryhmämme lauantaiaamuna klo 8 ainoa rajalla jonottava porukka. Kuten mennessäkin, toimivat molempien maiden virkailijat samassa tilassa. Ensin leimasimme itsemme ulos Hondurasista ja sitten saimme uudet leimat passeihimme taas Guatemalassa. Koko ryhmän leimat saimme 20 minuutissa. 

Matkamme jatkui edelleenkin vuoristojen välisessä rinteessä. Maisemassa alkoi näkyä myös muutoksia, tuli tasankoa ja isoja lehmälaumoja. Guatemalassa kasvatetaan kahvia, sokeriruokoa, banaania ja mausteita, mm. kardemummaa. Joitakin viljelyksiä näkyi myös matkamme varrella, myöhemmin myös kumipuuviljelmiä. 

Ruokailu Guatemalassa ei ole ollenkaan helppoa, sillä etenkään eteläisessä osassa maata hygienian taso ei ole kehuttava. Olimme jo siinä uskossa, että tälle matkalle ei lounaspaikkaa löydy, mutta paikallisoppaamme guatemalalainen Marwin, joka oli ollut mukanamme jo El Salvadorista lähtien, onnistui löytämään uuden, vasta perustetun ravintolan. Paikka oli ketjuravintola Sarita, mutta uutena erittäin puhdas ja siisti. Sieltä saimme kunnon lounaan, niin ei tarvinnut tyytyä kekseihin ja voileipiin. Ruokailujen turvallisuus on tämän tyyppisillä matkoilla erittäin tärkeää, ettei vatsatauti pääse iskemään. 

Päivän ensimmäinen varsinainen vierailukohde oli jälleen Unescon maailmanperintökohde, Mayojen maailmaa, Quirigua. Siellä on aikoinaan kaiverrettu suuriin kivipaasiin mayojen oma historia ja ennustettu tulevien aikojen kehitys. Näiden kivipaasiin kaiverettujen hieroglyfien tulkinta on antanut ymmärrystä mayojen aikakäsityksestä ja maailman tapahtumista. Quiriguan mayojen kukoistuskausi on osunut Copanin heimon kukoistuskauden loppuaikaan, sillä Quiriguat ovat vain 2000 asukkaan voimin pystyneet voittamaan copanilaiset, noin 30 000 asukkaan mahtikaupungin. He olivat saaneet puolelleen toisen ison kaupungin, jolloin copanilaisten vastustus oli ollut turhaa. Taistelu oli käyty mayojen koripalloa pelaamalla. Aika pian tämän valtataistelun käännyttyä Quiriguan eduksi, oli Copanin kaupunki luhistunut ja hajonnut. Quiriguan paasien tulevaisuuden ennustus ulottui vuoteen 2012 saakka, jolloin heidän ajanlaskunsa päättyi. Esimerkiksi monet amerikkalaiset uskoivat, että silloin tulee maailmanloppu ja odottivat aikaa paniikissa. Se ei kuitenkaan ollut Mayojen idea. Vanhan kauden loppuessa alkaa vain uusi maailma. Sama ajatus heillä oli kuolemasta. 

Quiriguan jälkeen matkustimme edelleenkin länteen päin. Matka ei ollut pitkä, mutta paikallista touhua kuvastaa hyvin pienen Los Amates -kaupungin ohittaminen: liikenne seisoi, vaikkei kylässä ollut kuin yksi pääkatu ja muutama poikkikatu. Homma ei oikein toimi ja me jonotimme paikallisten riksojen ja lava-autojen joukossa. Suuntanamme oli Guatelamalan suurin järvi, Lago de Izabal. Siellä, Felipe de Laran kaupungissa nousimme kahteen veneeseen ja lähdimme laskujotea pitkin kohti Karibian merta.

Kun lähdimme liikkeelle aivan järven päästä, emme varsinaisesti nähneet järven selkää. Joen mutkassa oli kuitenkin valtavasti ökyrikkaiden veneitä ja katamaraaneja. Paikkahan on ihanteellinen veneillä liikkumiseen, sillä leveä joki virtaa järveltä suoraan  Karibian mereen. Joessa on myös leveä kohta, joka itsessään on toinen järvi. Näissä sisävesissä on laivoille erinomaisia satamapaikkoja.

Matkaveneemme ajoivat kovaa vauhtia jokea alaspäin, sillä.tavoitteemme oli päästä Livingstonin kaupunkiin ennen pimeää - matkaa oli kuitenkin yli 20 km. Kaupunkiin ei mene lainkaan tietä, joten ainoa mahdollisuus on mennä veneellä. Muutaman kerran pysähtelimme ihailemaan taakse jäävää aurinkoa tai muuta maisemaa. Pieni hidaste matkaamme tuli, kun toisen veneen moottori sammui eikä meinannut käynnistyä uudelleen.  Jotenkin sekin saatoin tekohengitettyä uudestaan toimivaksi ja matka jatkui.

Saavuimme Livingstoniin illan hämärtyessä. Niin kuin aiemminkin, puissa oli valtaisa lintuparvi huutamassa. Täällä mustien varislintujen lisäksi kiljumassa olivat lokit, haikarat, pelikaanit sun muut. Lintuja oli valtavasti. Hotellimme sijaitsi aivan jokisuussa, Karibian meren äärellä - tunnelma oli hyvin karibialainen. Ihmiset olivat tummempia kuin aiemmissa kaupungeissa, ilma oli kuuman kosteaa ja musiikki raikasi. Maisema oli aivan ihastuttava! Kävimme illalla vielä pienen kävelylenkin kaupungilla, mutta muutoin vietimme aikaa hotellihuoneessa - piti lajitella parin päivän tavarat erikseen ennen seuraavan päivän siirtymistä eteenpäin. Illalla hotellin ravintolassa olisi ollut tarjolla musiikkiesitys, mutta kuulimme sen hyvin omaan huoneeseemmekin.

Kirjoittelen tätä loppupätkää tekstistäni vasta aamulla, niin kerronpa yölliset kokemuksemme myös. Joskus yhden aikaan alkoi kaatosade, joka tosiaan oli niin kovaa, että herätti meidätkin. Sadetta kesti melko pitkään, valvoimme varmaankin puolisen tuntia. Alakerran ravintolassa soi edelleenkin musiikki. Meille ilta oli koittanut jo puoli kymmeneltä. Aamulla heräsimme taas paikallisten lintujen konserttiin. Karibian äänimaailma on aivan omanlaisensa!