Vaihtopäivä: viidakosta Arenal-tulivuoren juurelle
Pari yötä kuumassa ja kosteassa Tortuguerossa oli riittävä määrä trooppista sademetsää. Mukaan lähti suuri määrä märkiä tai nihkeän kosteita vaatteita ja esimerkiksi pahviset pakkaukset pehmenivät ikävästi. Yli 90-prosenttinen ilmankosteus esti kaikki vaatteiden kuivatusyritykset.
Lähdimme uuteen suuntaan jo heti aamupalan jälkeen. Kun raahasimme matkalaukkujamme laiturin suuntaan, saimme läksiäislahjaksi nähdä muutamia kapusiiniapinoita lähietäisyydeltä. Puissa hyppeli useita yksilöitä, ainakin kaksi emoa poikasineen ja muutama yksittäinen apina. Kerrankin sain otettua hyvät kuvat eläimistä.
Matkasimme Tortuguero-jokea ylävirtaan samaa reittiä, mitä olimme tulleetkin. Matka tuntui joutuvan paljon nopeammin kuin menomatkalla. Eläimiäkin ehdimme hieman seurata, mm. haikaroita näkyi paljon pitkin matkaa. Kuljettajamme Leo oli oikein haukka näkemään eläimiä ja bongasi meille jopa kaksi krokotiiliakin tämän venematkan aikana.
Jouduimme odottamaan bussiamme pienen hetken venelaiturissa. Kovasti ilahduimme, kun edellinen onneton alimitoitettu bussi oli vaihdettu reilusti isoon ja mukavaan uuteen autoon. Ilmastointi toimi ja kaikilla oli reilusti jalkatilaa. Bussin lievä myöhästyminen johtui siitä, että vuoristotie, jota pitkin mekin olimme pari päivää aiemmin tulleet, oli edellisenä päivänä kärsinyt sateista ja siihen oli paikoin tullut maanvyörymiä. Täkäläisistä olosuhteissa sääilmiöt saattavat aiheutta suuriakin ongelmia nopeasti. Onneksi meillä oli matka sujunut hyvin.
Ajomatka uuteen suuntaan, La Fortunan kaupunkia kohti oli maisemiltaan tylsä. Lisäksi taivas oli harmaa, mikä vain korosti matkan yksitoikkoisuutta. Lounastimme samassa paikassa, missä olimme tulomatkalla syöneet aamiaisen. Ravintolan pihalla oli ollut puussa yksi laiskiainen, joka oli siellä edelleenkin, vain hieman paikkaa vaihtaneena. Laiskiainen on hidas eläin!
Matkapäivämme ainoa varsinainen pysähdys oli Tirimbinan sademetsäkeskuksessa, missä pääsimme tutustumaan kaakaon kasvatukseen ja papujen käsittelyyn. Kaakao on kotoisin jostain Amazonin seuduilta ja sitä on pidetty Karibian alueen alkuperäiskansojen keskuudessa pyhänä juomana. Kun espanjalaiset valloittajat tulivat maahan heille tarjottiin parasta mahdollista, jumalten juomaa kaakaota. Paikallisen sanoivat omalla kielellään tervehdyksen juomaa tarjotessaan: kaka aota (tai jotain sinne päin), mistä espanjalaiset ymmärsivät vain osan kaka - siis sitä itseään, ruskeana juomana. Kaakao sai aikaan valloittajien keskuudessa lähinnä ikävän reaktion, mutta lähti siitä huolimatta valloittamaan maailmaa.
Iso kaakaon siemen kestää kasvaa kukinnasta siemeneksi noin 6 kuukautta ja sisältää 20 - 25 kaakaopapua. Kaakon käsittelyssä on useita samantapaisia vaiheita kuin kahvinkin käsittelyssä, eli fermentointi, kuivatus, kuoriminen, jauhatus. Näimme kaikki nämä vaiheet - tai oikeastaan pavut jokaisen vaiheen jälkeen - ja pääsimme maistelemaan myös raakakaakaosta tehtyjä tuotteita, lähinnä erilaisia juomia (kaakaota mm. chilin, muskotin tai vaniljan kanssa) ja sulatettua suklaata mausteiden ja banaanien kanssa nautittuna.
Kaakaota kasvaa tropiikissa, Väli- ja Etelä-Amerikan lisäksi Afrikassa: Ghanassa, Norsunluurannikolla ja Nigeriassa. Afrikan alue tuottaa nykyisin suurimman osan kaakaosta, sillä Amerikkaa vaivaa sienitauti, joka tuhoaa kaakaopavut, jopa 70 % sadosta. Tirimbina onkin kaakaon tutkimusasema, missä yritetään löytää ratkaisuja mm. tähän sieniongelmaan. Yksi sientä kestävä lajike oli saatu jalostettua, mutta sen maku oli ollut selkeästi jalostamatonta kaakaota heikompi, joten ei mennyt jatkoon.
Pitkin matkaa oli taas sadellut ja kun lopulta pääsimme seuraavaan majapaikkaamme, oli jo pimeää. Costa Rican aikavyöhykkeeksi on valittu tavanomaista itäisempi, joten pimeys tulee jo ennen kuutta illalla. Emme nähneet majapaikastamme muuta kuin kivetyn pihan ja vähän puustoa. Kylään saapuessamme olimme piipahtaneet ruokakaupassa, joten söimme iltapalan hotellilla, huoneesta poistumatta. Harmillisesti kyllä sain nuhan yhdeltä pärskineeltä kanssamatkustajalta. Lievästi sanoen olin kiukkuinen, että ihmiset eivät ole oppineet Koronan aikaankaan, miten estetään tautien leviäminen ympäristöön. Ehkä se on liikaa vaadittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti