Jälleen vesillä!

 Jälleen vesillä! 

Livingston tarjosi meille yllätyksiä toisensa perään. Aamulla hotellin ympäristön täytti laulu ja rummutus. Kaupungissa asuva Afrikkalaislähtöinen Gariganu-heimo vietti orjuudesta vapauttamisensa vuosipäivää juhlimalla kulkueen ja muun ilonpidon muodossa. Vapaus oli koittanut vuonna 1802, mutta sitä kannatti juhlia edelleen. Katselimme hetken aikaa kulkuetta ja kaupungin katujen vilinää. Poikkeuksellinen juhlapäivä ilmeisesti sai aikaan sen, että ihmisiä  oli sunnuntaiaamuna klo 8 liikkeellä katujen täydeltä. Aikamoinen sattuma oli tämäkin, että olimme paikalla Livingstonissa juuri juhlapäivänä ja näimme tämän karnevaalin.

Kaupungin alkuperäinen nimi Maya-kielillä on ollut Laguga, mistä se on muutettu Livingstoneksi samannimisen lakimiehen mukaan. Vuonna 1815 hän toi kaupunkiin kurin ja järjestyksen, kun  sääti voimaan rikoslain. Koko jokiseutu, aina Izabal-järven rannalla olevaan linnoitukseen saakka (nykyisin linna on raunioina), oli 1600 - 1900 -lukujen välisen ajan espanjalaisten baskien hallitsema. Asian merkitystä nykypäivälle en osaa sanoa, mutta onpahan osa kaupungin ja alueen historiaa sekin.

Siirryimme jälleen veneisiimme aamukahdeksan jälkeen. Täällä kellonaika on aurinkoaikaan nähden hieman vinksallaan, sillä aurinko nousee jo kuuden pintaan ja laskee ennen puoli kuutta illalla. Aamut ovat toimeliasta aikaa, mutta iltaisin kyhjötetäön pimeässä. Paikalliset istuvat iltaa ravintoloissa tai katukahviloissa syömässä ja tapailevat tuttujaan.  Ei täkäläisille ihmisille sopisi suomalaisen marraskuun harmaus. 

Veneemme kuljetti meitä takaisin samaa reittiä, mitä olimme tulleetkin, nyt vain rauhallisempaa tahtia. Ihailimme lintuja ja kuulimme asioita seudun toiminnoista. Pysähdyimme ensimmäiseksi kahvilaan, missä oli joen varressa erityinen uintipaikka, kuumia, rikkipitoista lähteitä. Vettä emme koettaneet, mutta rikinkatku tuntui. 

Tässä vaiheessa kävi ilmi, että seurueemme oli saanut ensimmäiset vatsatautinsa. Ei ollut paikallisoppaan varoittelu turhaa, tässä osassa Guatemalaa tuppaa olemaan ongelmia ruokahygieniassa. Kolme henkilöä oksensi, mutta mitään selittävää syytä ei löytynyt heidän ongelmiinsa. Apua löytyi hakemalla myöhemmin iltapäivällä paikallisesta apteekista nesteytysliuosta (täällä ei tunnettu vastaavia poretabletteja, mitä kotimaasss on tarjolla.).

Ryhmämme hyväkuntoiset jäsenet vietiin jokivarressa sijaitsevaan koulutuskeskukseen. Koska oli sunnuntai, oppilailla oli vapaapäivä, mutta yksi heistä esitteli keskusta ja tietysti paikallisoppaamme Marwin tunsi toiminnan myös hyvin. Oppilaitos tarjoaa peruskoulun jälkeistä opetusta tytöille ja pojille. Heille annetaan terveysvalistusta, mm. perhesuunnittelussa, sillä on hyvin tavallista, että paikalliset tytöt aloittavat seksin jo aivan lapsina ja saavat ensimmäiset lapsensa 11-12-vuotiaina. Perusideana koulussa on, että nuorille annetaan koulutus oman alueensa ympäristönsuojelun ja matkailun tehtäviin, mutta halutessaan he voivat hakeutua koulun jälkeen myös muualle jatkokoulutukseen. Koulu on heimoista tuleville nuorille hyvin edullinen, sillä he voivat maksaa oman koulutuksensa jäämällä keskukseen töihin muutamaksi kuukaudeksi valmistumisensa jälkeen. Oppilaille opetetaan myös  kieliä, mutta kun heidän alkuperäinen kielensä on oman alkuperäiskansan maya-kieli (nämä ovat virallisia kieliä Guatemalassa), on ensimmäinen vieras kieli espanja. Englantia he eivät yleensä ehdi oppimaan. 

Kiersimme koulun alueella pienen kävelyreitin viidakon keskellä. Alueella oli koulurakennuksia ja majoitustilaa, samoin keittiö ja tila tiskaukselle ja pyykkien pesuun. Jo näiden perusasioiden oppiminen on tärkeää, sillä monet lapsiäidit eivät osaa edes laittaa ruokaa lapsilleen. Heistä ehtii helposti tulla viiden lapsen äitejä jo 28-vuotiaina. Synnyttäminen ja heikko ravitsemus saavat aikaan sen, että paikalliset naiset kuolevat selvästi nuorempina kuin miehet, alle 60-vuotiaina. Koulutuksella pyritään vaikuttamaan heidän elämänsä kulkuun kokonaisuudessaan. Koulutuskeskus ottaa vastaan lahjoituksia, joilla toimintaa pidetään yllä. Me osallistuimme ostamalla koulun henkilökunnan kookospähkinän siemenestä tekemiä koruja. 

Liikuimme jokea pitkin eteenpäin, nautimme välillä lounaan ja ihailimme maisemia, mm. korkeita valkoisia kallioita, joissa oli fossiileja. Kuljettajamme vei meidät myös joen varren mangrovemetsikköön, missä paikallinen alkuperäiskansan heimo vielä asuu. Ehkä länsimaisen ihmisen on vaikea uskoa, että tällaisia paikkoja on vielä olemassa. 

Meille oli merkitty venematkaan vielä reilun tunnin lenkki katsomaan San Felipen rauniolinnaa. Kun kuitenkin kolme seurueen jäsentä oli jokseenkin heikossa hapessa, päätimme yksimielisesti jättää linnan väliin ja siirtyä suoraan takaisin bussiin ja kohti pohjoista, Floresin kaupunkia. Matka taittui hitaaasti, sillä 200 kilometrin matkaan meni aikaa suunnilleen neljä tuntia. Paikallinen liikenne on todella hidasta eikä tätä ole Albatrosin päässä matkaa suunniteltaessa otettu lainkaan huomioon. Ohjelma on niin tiukka, että mitään ylimääräistä ei saisi sattua matkaan. Sinänsä pidämme paapan kanssa reippaasti meiningistä matkoillamme. Emme tule kiertomatkalle löhöilemään, mutta kanssakulkijoiden  huono tilanne on osattava tarvittaessa ottaa huomioon. 

Ajelimme Belizen rajan läheisyydessä ylöspäin, pohjoista kohti. Maisemissa ei ollut mitään uutta edellisiin päiviin verrattuna, korkeintaan näkymät olivat aiempia päiviä tylsemmät. Jossakin vaiheessa maasto näytti lähinnä Afrikan savannilta, heinikkoa ja siellä täällä korkeita puita. Nämä alueet saattoi arvata karjalaitumiksi ja niitä tuntuikin olevan tällä alueella paljon. Belize on se Väli-Amerikan maa, missä emme mene käymään. Marwinin kertoman mukaan maa on saman tyyppinen kuin Livingston, mutta sottaisempi. Siellä on maailman toiseksi suurin koralliriutta ja siksi sukeltajat ovat maasta kiinnostuneita. Muille siellä ei juurikaan ole nähtävää, kertoi Marwin ja edelleenkin pidän aiheellisena uskoa hänen kertomaansa. 

Lopulta saavuimme perille Villa Maya -hotelliimme. Ympäristössä oli pussipimeää, mitään muuta ei voinut nähdä kuin valaistut ulkoalueet ja hotellin tilat. Täysikuu sentään paistoi! Äänimaailma oli suoraan viidakosta, joten ilmeisesti sellaisessa taas olemme. Aamulla asia valkenee!