Hevosajelua, veneretki, tulivuoria ja glitteriä

 Hevosajelua, veneretki, tulivuoria ja glitteriä

Turistin päivä alkoi taas aamulla anivarhain, kun nousimme klo 7.15 vanhanaikaisten hevosvaunujen kyytiin ja pääsimme ajelemaan ympäri Granadaa. Kaupungin vanha keskusta on erittäin värikäs, talot ovat hyvässä maalissa ja hyvin ylläpidettyjä, joitakin yksittäisiä  heikkokuntoisia rakennuksia lukuun ottamatta. Kadut olivat myös hyvin siistejä. Ainoat heikommassa kunnossa olevat rakennukset olivat kirkkoja. Vaikka kaupunki on rakennettu jo 1500-luvulla, se on tuhoutunut käytännössä kokonaan 1856, kun amerikkalainen William Walker joukkoineen tuhosi kaupungin rakennukset  maan tasalle Nicaraguan sisällissodan aikana. 

Kaupunkikierroksen jälkeen  hevoset veivät meidät Nicaragua-järven rantaan ja nousimme veneisiin. Muutaman päivän tauon jälkeen olimme taas vesillä ja katselimme alueen luontoa. Nicaragua-järven vesi oli yläpuolisen laskujokensa suulla mutaisen ruskeaa, kun edellisen yön sade oli kuljettanut mutaa joesta järveen. Keskemmällä järveä vesi on taas vihertävän harmaata, sillä pohjahiekka on mustaa laavahiekkaa ja värjää veden tummaksi. Järvi on 148 km pitkä ja 55 km leveä, hyvin suuri siis. Syvimmillään se on vain vajaa 30 metriä, mutta muinaiset tulivuorenpurkaukset ovat heittäneet järveen paljon laavakiveä, joiden päälle on rakentunut yli 400 saarta. Hyvin monet saarista ovat asuttuja, alunperin paikallisten ihmisten omistuksessa, mutta kun rahapula on yllättänyt, paikalliset ovat myyneet saariaan hyvään hintaan. Nicaragua-järveltä saisi saaren noin 700 -800 000 eurolla. Hyvin monet saarista ovat nykyisin ulkomaalaisten omistajien tai raharikkaiden nicaragualaisten omistajien hallussa. 

Luontoa näimme järvellä: eniten näkyi erilaisia haikaroita. Parhaiten pääsimme kuitenkin katsomaan kolmea hämähäkkiapinaa, jotka joku naapurisaaren omistaja on tuonut yhdelle saarelle. Tällä saarella apinat elävät, sillä ne eivät osaa uida eivätkä pääse saarelta pois. Ihmiset käyvät niitä ruokkimassa ja mekin niitä näimme oikein lähietäisyydeltä, vaikka emme varsinaisesti niitä ruokkineetkaan. Ikävä, luontoon liittymätön havainto järveltä oli sen posketon roskaisuus! Pinnalla kellui styroksia ja kertakäyttöastioita minne vain katseensa siirsikään. 

Rantaan palattuamme lähdimme bussilla Masayan markkinoille, missä olisi ollut tarjolla monenmoista käsityötä, nahkatuotteita, riippumattoja, matkamuistoja, aurinkomekkoja jne.  Tyydyimme pieneen kahvitaukoon ja ruokakauppaan, mutta ostin lopulta myös uuden nahkalaukun itselleni, maksoi 60 €. 

Tämän pienen kaupunkipysähdyksen jälkeen ajoimme Masayan tulivuorelle. Tämä aktiivinen tulivuori on purkautunut säännöllisesti - viimeksi vuonna 2008 - ja edelleenkin sieltä nousee savua ilmoille. Tulivuori kuuluu samannimiseen kansallispuistoon. Laavakiviä on laajalla alueella tulivuoren ympärillä, mutta kraatterin juurelle pääsee bussilla hyvää tietä pitkin. Nautimme maisemista, otimme valokuvia, kiipesimme ylemmälle näköalatasanteelle, otimme lisää kuvia ja ihailimme lisää maisemia. Pohdimme paapan kanssa, että tämä taisi olla noin 4. tulivuori, jonka toimintaa olemme kraatterin äärellä katselleet. 

Matkamme jatkui lounaan jälkeen kohti Managuaan, maan pääkaupunkia. Siellä piipahdimme lähinnä vain yhdellä näköalapaikalla ja kaupungin keskustan aukiolla. Joulukoristeita oli jo laitettu esille Vapauden aukiolle. Nicaragualaiset näyttävät olevan kovasti kimaltelevien koristeiden perään!  Aika nopealla aikataululla suuntasimme kohti Leonin kaupunkia, missä meidän oli tarkoitus kävellä hieman kaupungilla ja katsella merkittäviä paikkoja. Tietyö hidasti matkaa, joten kaupunkikävelymme jäi todella lyhyeksi. Jouluvalot loistavat täälläkin. Leon on rakennettu samoihin aikoihin kuin Granada ja ne ovat kilpailleet keskenään maan tärkeimmän kaupungin asemasta. Leon on alunperin rakennettu liian lähelle Momotombo -tulivuorta, joka luokitellaan Nicaraguan vaarallisimmaksi tulivuoreksi. Sen arvaamattomat purkaukset saivat aikaan sen, että Vanha Leon (Leon Viejo) jouduttiin aikoinaan siirtämään 60 km alkuperäiseltä paikaltaan nykyiseen sijaintiinsa.  Ulkoisilta puitteiltaan Leon muistuttaa paljon Granadaa värikkäine rakennuksineen ja kirkkoineen. Molemmat kaupungit ovat Unescon maailmanperintökohteita eikä niihin saa rakentaa nykyisestä rakennuskannasta merkittävästi poikkeavia rakennuksia. 

Leonin kaupungissa majoitumme hotellissa, joka on ollut entinen luostari. Hyvältä vaikuttaa! Huomenna matka jatkuu kohti seuraavaa maata, El Salvadoria.