Uusi päivä, uusi maa

 Uusi päivä, uusi maa

Panamassa viivyimme vain yhden päivän ja kaksi yötä. Kaupungista voisi vielä todeta, että vaikka kaukaa katsoessa näkyi komea siluetti ja isolla rahalla rakennetut pankkirakennukset, oli niiden vieressä usein surkeita peltihökkeleitä ja slummialueita. Pankkimaailman vauraus ei koskenut koko kansaa. 

Keskiviikkoaamuna lähdimme lentoon, suuntanamme Costa Rica ja sen pääkaupunki San Jose. Lento sujui hyvin ja kesti vain 1,5 tuntia. Espanjankieliset luontodokumentit viihdyttivät mukavasti. Rajamuodollisuudet eivät kestäneet kohtuuttoman pitkää aikaa, vaikka systeemi vaatikin virkailijoita ja leimoja. Taas hyppäsimme matkabussiin uuden kuljettajan ja uuden paikallisoppaan kanssa. Saimme hädin tuskin kaikkien matkalaisten matkalaukut sopimaan kyytiin. Meille oli varattu ilmiselvästi liian pieni bussi. Kun paikalliset ihmiset ovat selvästi suomalaisia pienempiä, olivat penkitkin sen mukaisia: isot miehet eivät tahtoneet mahtua istumaan.

Lähdimme suoraan kentältä liikkeelle kohti kahviplantaasia, joka sijaitsi  vuoristossa kilometrin korkeudessa pääkaupungin ulkopuolella, tunnin matkan päässä.  Noin 100 hehtaarin Dokan tilalla näimme miten kahvipensaat kasvavat, miten marjat poimitaan ja miten käsitellään, että ne päätyvät meille kahviksi asti. Saimme myös maistella kahveja, nauttia lounaan (jälkiruokana tietysti kahvia) ja lopuksi ostaa kahveja. Tulipahan ostettuakin! Totesimme monesta suusta, että kahvin käsittelystä kuulemamme juttu ja kahvin maistelu voitti mennen tullen viinimaistajaiset, joita on nähty jo lukuisia kertoja erilaisilla matkoilla. 

Costa Rica on käsittämättömän rehevä, vihreä ja vuoristoinen maa. Kahvitilalla kasvoi kahvipuiden lisäksi kauniita koristekasveja, joita puutarhurit hoitivat. Matkamme aikana näemme seuraavina päivinä paljon myös luonnonvaraisia kasveja, mikäli esitteiden tiedot pitävät paikkaansa. Luontoa oli nähtävillä myös vuoren rinteillä matkalla alas San Joseen, missä menimme tutustumaan kultamuseoon, paikallisten kulttuurien vanhoja koruja ja taideteoksia ihailemaan. Korut ja pienet patsaat olivat kultaa tai esimerkiksi kullan ja kuparin seosta. Ne sijoittuivat ajalle noin 500 eaa - 1500 jKr. Alueen asukkaat ovat siis osanneet tehdä monipuolista taidetta jo paljon ennen Kolumbuksen saapumista. 

San Jose on ollut Costa Rican pääkaupunki vasta noin 100 vuotta, siitä alkaen kun aiempi pääkaupunki  Carthagon tuhoutui maanjäristyksessä. Tästä syystä pääkaupungissa ei ole olemassa vanhaa kaupunkia eikä edes komeita vanhoja rakennuksia, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kultamuseon vieressä sijaitsee Kansallisteatteri, kenties maan kaunein rakennus. Ulkoa päin rakennus on jo hieman nokeentuneen näköinen, mutta sisätiloiltaan todella upea. Varsinaiseen teatteritila olisi pitänyt ostaa liput pelkkään katselemiseen, mutta eteisessäkin näki jo kohtalaisesti kauniita tiloja. Muilta osin kaupunki muodostuu saksalaisista, matalahkoista kerrostaloista. Pääkaupungin takia Costa Ricaan ei kannata tulla, tämän maan hienous piilee jossain aivan muualla ja sinne muualle jatkamme matkaamme torstaiaamuna.