Copan, jälleen maailmanperintökohde

 Copan, jälleen maailmanperintökohde

El Salvadorissa emme viipyneet kahta yötä pitempään. Perjantaiaamuna klo 7.15 maantie kutsui jälleen. Ajoimme vuoristoisessa maastossa Guatemalan rajalle ja rajamuodollisuuksien jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme.

Maisema oli kaunista ja hyvin vuoristoista. Tämä Guatemalan raja-alue on juuri kahden mannerlaatan, Amerikan laatan ja Karibian laatan törmäyskohdassa. Tie kulkee notkossa, joka on juuri tässä liitoskohdassa. Laattojen liikkeet aiheuttavat runsaasti maanvyöryjä ja rikkovat tietä, vaikkei suuria maanjäristyksiä olisikaan. Matkan teko oli hidasta ja liikennettäkin oli kohtalaisesti. Matkustimme nimittäin saman tien kohti Hondurasin rajaa ja sen yli. Molemmat rajanylityksen sujuivat yllättävän sutjakasti, alle tunnissa kumpikin. Olimme Copanissa klo 14 aikoihin ja menimme lounaalle. 

Copan on vanha maya-kaupunki, jonka arkeologisia kaivauksia on jatkettu vuosikymmeniä, aina paikan varsinaisesta löytymisestä saakka 1840-luvulta. Arkeologinen ymmärrys paikan luonteesta on lisääntynyt vuosien aikana ja mayojen elämästä on saatu tarkennettua tietoa. 

Mayojen kulttuuri on ollut olemassa jo paljon ennen länsimaisen ajanlaskun alkua, mutta suurimman kukoistuksensa se on elänyt vuosien 400 - 800 välisenä aikana. Tämä on ollut myös Copanin maya-kaupungin kukoistusaika. Tuona aikana yhteisöä ovat hallinneet samaa sukua olleet kuninkaat, 14 polvea peräkkäin. Nämä tiedot on voitu varmistaa mayojen kirjallisista lähteistä, sillä näillä on ollut tarkka kalenterijärjestelmä ja myös numerojärjestelmä. Kuninkaallisen suvun pitäminen puhtaana aiheutti jossain vaiheessa liikaa sisäsiittoisuutta ja heikensi hallitsijasukua. On arvioitu, että alue ylikansoittui ja kärsi ruokapulasta, mikä puolestaan aiheutti sosiaalisia riitoja ja ongelmia. Myös ympäristö muuttui. Ennen tätä ongelmien kasautumista mayat käyttivät rituaaleissaan vain eläinuhreja, mutta ongelmien syntyminen sai aikaan myös ihmisuhrit. Lopullisen tuhon Copanin maya-yhteisölle toi joen tulviminen. Kaupunki hylättiin.

Copanin alueelta on kaivettu esiin mm. kuninkaalliset asumukset, seremoniatemppeli, mayojen koripallokenttä, jossa kaksi 4-henkistä joukkuetta pelasi, hävinnyt (poliittiset syyt) tai voittanut (uskonnolliset syyt) joukkue uhrattiin. Peliä pääsivät katsomaan vain kuninkaalliset. Mayojen rakennuksille oli tyypillistä, että hallitsijan kuoltua seuraaja rakensi uuden temppelin entisen päälle. Siksi maan alta löytyy merkittävät määrät käytäviä, joita on myös entisöity ja joissa mm. värit ovat säilyneet. 

Edellämme kulki japanilainen ryhmä, joka meni sisään maanalaisiin temppeleihin. Sinne mekin olisimme mielellämme menneet, mutta nyt tulikin pysähdys: Albatros ei ollut ostanut meille lippuja maanalaisiin käytäviin! Täytyy todeta, että melkoisen kiukkuisena totesimme tämän asian. Olisimme vaikka menneet ostamaan liput ja palanneet uudestaan maanalaisen osan sisäänkäynnille, mutta paikka oli menossa kiinni 15 minuutin kuluttua, joten tämä ei olisi mitenkään onnistunut. Oletettavasti matkatoimistossa on lippuja varaamassa ollut henkilö, joka ei ole tiennyt paikan luonteesta yhtään mitään. Lisälippu olisi maksanut vain 15 euroa! 

Ilman muuta Copan oli käymisen arvoinen paikka ilman tunnelikierrostakin, mutta se olisi varmasti vielä kruunannut päivämme. Mayojen rakennukset ovat upeita ja alueelle oli ilmestynyt maya-kauden lopulla erittäin taitava kivenveistäjä, sillä patsaat ovat muuttuneet kolmiulotteisiksi. Alueella on paljon kaivettavaa pitkälle tulevaisuuteen. Kukoistusaikana alueella on arveltu asuneen jopa 30 000 asukasta. Tavallisten ihmisten elämää ei alueella ole vielä kovin paljon kaivettu esille. 

Copanin kaupunki on kasvanut pelkästään arkeologisen kohteen ympärille, turisteja palvelemaan. Niitä Copanissa riittää. Paikka on saanut Unescon maailmanperintökohteen statuksen vuonna 1980. Me viivymme paikkakunnalla ja koko Hondurasissa vain yhden iltapäivän ja yön ajan. Copan sijaitsee noin 60 km Guoatemalan rajalta, joten kovin syvällisesti emme pääse Hondurasiin tutustumaan. Maa on köyhä ja hyvin paljon El Salvadorin oloinen, joten luulen tämän riittävän meille oikein hyvin. Koiratkin ovat ihan samanlaisia kuin edellisissäkin maissa - laihoja, tavallisen koiran mallisia, ruskeita ja kapeahäntäisiä - laitan kuvan. Kaikki näkemämme koirat kulkevat irrallaan, vaikka eivät näytäkään kulkukoirilta.