Taas ilmaan, suuntana Normandia ja Claude Monet

Taas ilmaan, suuntana Normandia ja Claude Monet

Tänään starttasi tutun porukan matka Eurooppaan, tällä kertaa Ranskan läntiseen osaan Normandiaan. Lento Helsingistä lähti klo 7.35 ja aamusella olimme jo Pariisissa. Mukaan olimme saaneet  Ranskassa asuvan oppaamme Sariannen. Hänen johdollaan

 siirryimme suoraan asiaan ja parin tunnin bussimatkan jälkeen olimme Givernyssä, parin sadan asukkaan kylässä, luoteeseen Pariisista. 

Ensimmäinen pysäkkimme oli lounaspaikka ja nälkä jo olikin, kun olimme syöneet aamupalan klo 6 jälkeen kotimaassa lentokentän loungessa. Saimme normandialaista salaattia (sisälsi mm. Camembert-juustoa ja omenaa, molemmat Normandian herkkuja), helmikanaa ja jälkiruoaksi Floating Island - nimellä kulkevaa munanvalkuaista sisältävää herkkua. Aika kiireelllä söimme, sillä meille oli varattu aika klo 14 Claude Monet’n museoon ja upeaan puutarhaan. 

Claude Monet’n rakentama talo sijaitsee tässä pikkukylässä. Taloa ympäröi  käsittämättömän kaunis puutarha. Tänne tehdään päivämatkoja Pariisista, joten ihmisiä oli jonottamassa sisäänpääsyä reilusti yli 100 m pitkässä jonossa. Meille oli varattu ryhmälippu, joten meidät vietiin puutarhaan sivuovesta, jonottamatta. Omin päin tulevat turistit joutuivat todennäköisesti jonottamaan muutaman tunnin ajan! 

Lippuluukulta siirryimme suoraan japanilaiseen puutarhaan. Se sijaitsee kylää halkovan tien takana, mutta kuitenkin aidatulla alueella. Sinne mentiin sitten tien ali tunnelin kautta. Puutarhan sydän on lammikko, jossa lumpeet kasvavat. Tämä on juuri Monet’n kuuluisan lumpeet -taulun aihe. Lumpeet eivät olleet vielä laajasti kukassa, mutta kokonaisuus oli edelleenkin todella kaunis. Lammen ympärillä oli monia puita, mm. japaninvaahteroita ja bambuja, jotka toivat puutarhaan japanilaista vaikutelmaa. Kukkia oli niitäkin runsaasti! 

Hetken aikaa siinä kiertelimme, kunnes siirryimme tunnelin kautta toiseen, Monet’n talon edessä olevaan puutarhaan. Koko alue oli täynnä kukkapenkkejä, välissä vain pieniä sorakäytäviä. Kukkia oli joka lähtöön, kaikki kukkapenkit täynnä ja kaikki lajit ihan sulassa sekasotkussa. Ruusuja oli paljon, etenkin komeita runkoihin kasvatettuja. 

Kierroksemme lopuksi menimme tutustumaan Monet’n taloon, vanhaan vaaleanpunaiseen kaksikerroksisen rakennukseen. Talossa kaikki oleskeluhuoneen seinät olivat täynnä taiteilijan maalaamia tauluja, maailmankuuluja ja kertakaikkisen upeita. Toisessa kerroksessa olivat makuutilat, missä oli enemmän esillä Monet’n keräämiä japanilaisia puupiirroksia. Alakerrassa toisessa päässä oli toinen pieni oleskelutila ja talon keittiö - varsin erikoinen kuparipannuineen ja vedenkeittimineen. 

Monet-kierroksemme päättyi tietenkin kauppaan, missä myytiin aiheeseen liittyviä esineitä. Kaikkea mahdollista olisi löytynyt, mutta tyydyimme servetteihin ja mukeihin. Ruuhkaa oli sielläkin, mutta ehdimme hoitaa asiamme. Itse Givernystä emme saaneet paljonkaan käsitystä, vaikka pääkatua myöten kävelimme takaisin bussillemme. Pieni mikä pieni! 

Matkasimme ranskalaisen maaseudun halki taas pari tuntia, suuntana Caenin kaupunki, missä majoitumme kolme yötä. Matkan aikana moni meistä taisi ottaa tirsoja, kun aamuherätys oli ollut sentään jo klo 5.30. Matkan puolivälissä pysähdyimme huoltotauolle moottoritien virkistyspaikalle, mistä löytyi monipuolinen ruokakauppa - saimme iltapalan eväät hankittua näppärästi. Sen jälkeen ei tarvinnutkaan kuuta kuin siirtyä Caenissa hotellille ja suoraan huoneeseen iltapuuhiin.  Euroviisut taitavat jäädä katsomatta! 

PS. Normandiassa on sanonta, että täällä sataa kaksi kertaa viikossa: ensimmäisellä kerralla kolme päivää ja toisella kerralla neljä päivää. Meidän sateemme sattuivat lounaan ja bussimatkan aikana. Monet’n puutarhassa kulkiessamme aurinko paistoi kauniisti valkoisten pilvien lomasta.