Mont Saint-Michel, maailmanperintökohde
Tämänkertainen majapaikkamme sijaitsee Saint-Malossa, Bretagnen puolella. Bretagnen alueeseen liittyy kiinteä yhteys Britanniaan, ranskaksi Grand Bretagne. Se on siis se iso Bretagne, kun Ranskan puolella on pienempi Bretagne. Aikoinaan maiden välinen yhteys on ollut vahva, alueilla on ollut mm. yhteinen kuningas historian aikana.
Tiistaiaamumme starttasi taas tavan mukaan varhain liikkeelle, kun lähdimme hyvissä ajoin tutustumaan Saint-Malon kaupunkiin. Osa porukastamme oli kävellyt siellä jo eilen, me kiertelimme paapan kanssa siellä tunnin verran aamutuimaan (toki ryhmämme lähti sinne myös).
Saint-Malon keskusta, vanha kaupunki, on muurin ympäröimä. Toinen maailmansota on tuhonnut sekä muurin että keskustan, mutta se on päätetty rakentaa uudelleen sodan jälkeen. Vanhat talojen paikat ovat muuttuneet ja katuja on mitä ilmeisimmin levennetty, mutta kaupunki ei siltikään ole mitenkään utramodernin tuntuinen. Talojen materiaalina on käytetty erilaisia kivilajeja, joten kokonaisuus on tumma ja yhtenäinen. Piipahdimme myös katedraalissa, josta erityisesti mieleen jäivät komeat lasimaalaukset. Lähtiessämme kaupungista ostimme hyvän täytetyn patongin ja croisantin päivän evääksi.
Varsinainen kohteemme tälle päivälle oli Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1979, Mont Saint-Michel. Näitä pyhälle Mikaelille omistettuja luostareita on Euroopassa ja siitä eteenpäin vielä Turkissa ja Palestiinassakin. Ensimmäinen on Irlannissa, toinen St Michael’s Mount Britannian lounaisosassa - tässä luostarissa olen käynytkin. Kolmas tämän Pyhän Mikaelin Miekaksi sanotun ketjun luostari on tämänpäiväinen vierailukohteemme, pari seuraavaa sijaitsee Italiassa.
Perillä luostarin lähistöllä bussimme pistettiin parkkiin ja me matkalaiset siirryimme jonottamaan shuttle-bussia, jonka kyydissä pääsimme saaren edustalle, matkaan kului aikaa noin 10 minuuttia. Loppumatkan kuljimme siltaa kävellen pitkin itse saarelle. Alueella on voimakas vuorovesi. Nyt se oli laskemassa eikä kävelessämme ollut ongelmia. Siltaa pitkin pääsee normaalin vuoroveden puitteissa aina perille, mutta silloin tällöin - noin 20 - 30 vuoden välein tulee niin suuri supervuoksi, että se nostaa veden pintaa 15 metriä! Silloin koko silta peittyy eikä saarelle pääse. Turistit tulevat sankoin joukoin katsomaan ilmiötä. Kaikkiaan vuoroveden vaihtelu voi olla 20 metriä ja matalimmillaan vesi saattaa paeta 20 kilometrin päähän. Paljastuva merenpohja houkuttaa ihmisiä kävelemään, mutta tilanne on petollinen, sillä paikoitellen pohja on juoksuhiekkaa, joka saattaa imaista kävelijän syvälle. Alueella voi kävellä paikkaa tuntevan oppaan mukana ja sellaisia ryhmiä, etenkin koululaisia näimme päivän mittaan paljon.
Ajankäyttömme saarella luostarin ulkopuolella oli varsin vapaata, kolmisen tuntia pelkästään kävelyyn. Kaupungissa on paljon turistikauppoja, ravintoloita ja muutama kahvilakin. Kävimme joissakin kaupoissa, mutta enimmän aikaa kiertelimme kivettyjä katuja, kiipeilimme portaita ja kuljeskelimme kaupungin muurilla. Siellä oli paljon nähtävää, sekä kaupungin monimuotoisissa rakennuksissa että merelle avautuvissa maisemissa. Lokit suhahtelivat ympärillämme ja kaartelivat taivaalla, sillä tuuli oli voimakasta ja linnut saivat upeasti nostetta siipiensä alle. Piipahdimme täälläkin katedraalissa ja pienellä hautausmaalla. Muurin reunalla (alapuolella olevalle kadulle rajautuvan muurin reunalla) söimme evääksi ostamiamme leipomotuotteita.
Kello 14 olimme sopineet tapaamisen oppaamme Sariannen kanssa luostarin sisäänkäynnin luona. Liput olimme jo saaneet ja Sarianne opasti meidät sisälle. Saimme jälleen kiertää paikan itseksemme, reitti oli aika hyvin opastettu. Sisätiloissa oli saleja, jokunen kappeli, puutarha, katettu, pihaa kiertävä käytävä ja tietenkin turistikauppoja. Paikassa asuu kuulemma nunnia - yhden bongasimme - mutta luostarin toiminnasta ei tosiaankaan saatu mitään havaintoa. Oleellisinta luostarin tiloja, terasseja ja käytäviä kiertäessämme oli komeiden maisemien ihailu.
Väkipyörä, jonka avulla tavaraa on nostettu korkealle luostariin:
Luostarin ensimmäinen osa 1100-1200-luvuilla, sen jälkeen seuraava 1200-1300-luvuilla
Kun olimme olleet koko päivän liikkeellä, kertyi askeleita jo reilusti yli 10 000. Oleellisempaa on kuitenkin, että paapan kellon mukaan olimme kivunneet portaita 46 kerroksen verran! Reippailun jälkeen siirryimme - tuloreitti käänteisessä järjestyksessä - mielellämme taas omaan matkabussiimme. Pieni ongelma meille tuli eteen, kun bussimme ei käynnistynytkään. Oletettavasti starttimoottorissa oli vikaa, mutta kuljettajamme Serge ja pari muuta kuskia saivat hetken työskentelyn jälkeen moottorin käyntiin.
Matkan varrella näkyi puita, missä on voimakkaan vihreitä palloja. Nämä ovat misteleitä, loiskasveja, jotka kasvavat lehtipuissa:
Illalla meillä oli ohjelmassa ryhmämme yhteinen illallinen hotellin viereisessä ravintolassa. Alkupaloina olisi ollut läskimakkaroita, mistä kieltäydyin ja sain salaattia, kananmunaviipaleita ja majoneesia. Pääruoka oli lihapullan tapaisia möykkyjä ja rasvassa lilliviä ranskanperunoita - minulta jäivät perunat kokonaan syömättä (katsoin leipää kastikkeeseen, se kun oli hyvää) ja lihastakin puolet. Jälkiruokana saimme omenatorttua, eikä sekään hurmannut. Pohja oli niin kova, että sitä ei saanut lusikalla rikki. Paapan kanssa totesimme, että emme ole koskaan syöneet Ranskassa näin huonoa ruokaa!
Onneksi ruokailu oli ohi nopeasti ja pääsimme huoneeseen valmistautumaan huomiseen varhaiseen aamuun ja matkaan Jerseyn saarelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti