Maihinnousun rannikko, Normandia
Tänään pääsimme tutustumaan useampaan Normandian maihinnousun keskeiseen paikkaan Ranskan rannikolla. Samalla suuntasimme uuteen kaupunkiin.
Caenista lähtiessämme ajoimme jälleen reilun matkan, 1,5 tuntia rannikolle. Ensimmäinen kohteemme oli Longues-sur-Mer, missä oli joukko saksalaisten bunkkereita. Osa oli romahtaneita, osa melko hyvässä kunnossa - yhteen pääsi sisällekin. Kuljeskelimme alueella hetken aikaa, katselimme bunkkereita ja maisemia. Meri näkyi vähän kauempana näistä bunkkereista.
Matka jatkui melko nopeasti Omaha Beachin suuntaan, missä vietimme eniten aikaa rannan tuntumassa olevalla amerikkalaisten hautausmaalla. Normandian rannikolla on useita sotilashautausmaita, jokaisella taisteluihin osallistuneella maalla ainakin muutama. Tämä amerikkalaisten hautausmaa lienee niistä tunnetuin. Hautausmaa on hyvin hoidettu puistoalue meren rannalla, puita on paljon, nurmikkko tarkkaan hoidettu. Hautausmaan takaosassa työntekijät trimmasivat nurmikkoa, työtä riittää paljon. Alueen etuosassa on suuri kaareva monumentti, missä oli maihinnousua kuvaavia karttoja ja keskellä nuorta miestä esittävä patsas. Sotilaiden muistoksi oli pystytetty valkoisia marmoriristejä, jotka olivat täydellisen suorissa riveissä joka suuntaan. Kaikkien kaatuneiden nimet ovat kaiverrettuina risteissä (tai juutalaisten kohdalla tähden muotoisissa laatoissa), vaikka noin 60 % heistä on kuljetettu kotimaahansa ja haudattu sinne. Osa sotilaista on jäänyt kadonneiksi ja heitä kuulemma löydetään ja tunnistetaan vielä nykyäänkin - dna-tutkimus auttaa.
Hautausmaalla vierähti tunti, sen jälkeen bussimme kuljetti meidät varsinaiselle Omaha Beach-alueelle ja sotamuistomerkille. Rannalla oli muistomerkin lisäksi metallinen, purjeita muistuttava taideteos, joka nousuveden aikaan seisoo vedessä. Jälleen vajaan puolen tunnin matkan päässä oli päivämme viimeinen kohde, La Pointe du Hoc. Siellä rantakalliot (falais) ovat pystysuoria ja jyrkkiä, komeita luonnonmuodostelmia. Myös täällä olivat amerikkalaiset nousseet maihin. Erikseen muistettiin erikoisjoukoissa olleita sotilaita, jotka olivat kuolleet tällä paikalla tai lähistöllä Omaha Beachin alueella. Alueella oli myös hyvin säilynyt saksalaisten puolustusbunkkeri, missä kävimme sisällä, mutta eipä sellaisessa juuri ollut kuvaamista, betoniseinissä. Rantakaistale oli täynnä kuoppia ja kumpareita, siellä täällä betonimöhkäleitä - kaikki nämä ovat muistoja natsien rakentamista puolustuslinjoista, joilla he yrittivät torjua liittoutuneiden maihinnousua.
Päivämme viimeinen varsinainen aktiviteetti oli lounas taas vajaan tunnin matkan päässä. Ravintola oli uudessa rakennuksessa, vasta pari vuotta toiminut, mutta ruoka oli silti maukasta: alkupalat noutopöydästä, pääruokana kalaa, jälkiruokana sitruunatorttua. Ruokaillessa ja seurustellessa vierähti taas pari tuntia, minkä jälkeen matkustimme Saint-Malon kaupunkiin, missä yövymme seuraavat kolme yötä.
Ihme ja kumma: tänään ei satanut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti