Keskimaa

Sunnuntainen matkamme suuntautui Uuden Seelannin Keskimaan poikki. No, voihan se olla nimeltään Sisämaakin (paikallisella kielellä Inland), mutta minusta Keskimaa kuulostaa paljon kiinnostavammalta! 

Alkumatkasta taivalsimme vielä rannikolla, upeita meren tyrskyjä ihaillen. Christchurchin jälkeen suuntasimme Keskimaan ylängöille. Alkumatkasta ajoimme viljelystasankojen läpi, muutaman ihastuttavan turkoosin joen poikki ja edessä siintäviä vuoria tuijotellen. Kaikki oli kaunista ja näkemisen arvoista, lammaslaumatkin viehättäviä ja söpöjä. 

Tämä kaikki oli vasta alkua! Saavuimme ylängöille, mistä vuoret tulivat jo melko lähelle. Keskimaan vuoret ovat runsaskuvioisia, poimuisia ja kuitenkin jotenkin pehmeitä. Valot ja varjot vaihtelevat rinteillä viehättävästi ja korostavat korkeuseroja. Toivon että tämä näkyisi myös valokuvissa. 

Pitkän päivän unohtumattomin kokemus oli kuitenkin järvet, jääjärvet. Niiden nimi tulee siitä, että vesi niihin tulee vuorilta, ikuisen jään alueilta. Vesi on ilmeisesti myös aika kylmää. Itselleni jääjärven nimi kuvastaa eniten sitä upeaa turkoosia väriä, mitä kirkas vesi heijasti. Taivas oli lähes pilvetön, joten saimme nauttia tästä upeasta värisävystä jokaisen näkemämme järven kohdalla. Tekapo, Pukaki ja Ohau (viimeisin tosin vain lähinnä laskujoen osalta) osuivat matkamme varrelle. Jo Tekapon kohdalla tuntui henki salpautuvan, mutta Pukaki räjäytti potin. Järven toisessa päässä nousi upeana lumihuippuinen Mount Cook, Uuden -Seelannin korkein vuori. Voi olla, että alppimaan ihminen ei näistä niin hätkähtäisi, mutta Pohjanmaan tasamailta saapuneelle kokemus on unohtumaton. 

Yli 10 tunnin matkan jälkeen saavuimme Wanakaan, mutta se on sitten kokonaan toisen jutun arvoinen. 

Katselkaa kuvia, nauttikaa, ihailkaa! 

Have a look, enjoy!