Sydney on viehättävä kaupunki, jossa olemme paapan kanssa vierailleet aiemminkin. Tästä syystä liikumme täällä vähän enemmän itsekseen kuin varsinaisen matkaryhmämme kanssa. Virallista ohjelmaa ei tälle päivälle kuulunut, sillä olimme lähteneet aamulla anivarhain liikkeelle Christchurstista eikä ihmisten vireystila ollut paras mahdollinen.
Hellettä oli tiedossa tälle päivälle yli 30 astetta, joten päätimme ottaa suunnan Bondi beachille (lausutaan: bondai), paikallisittain kuuluisimmalle uimarannalle. Aikaa ei ollut ihan mahdottomasti, joten piti ottaa taksi. Ale tunti hotelliin saapumisen jälkeen olimme aurinkorasvat pinnassa rannalla. Aurinko porotti, me nautimme ja kävimme meressäkin. Oli siellä jokunen muukin ihminen paikalla!
Aallot pyörittivät pohjan hiekkaa rantaan lyödessään ja kun välillä kellahdin veteen vähän aallon voimasta nurin, niin hiekkaa tunki joka paikkaan. Bikinien alta sitä ei poistanut millään vehkeellä. Niitä hiekkoja kannoin sitten aurinkorasvan kanssa pinnassani iltaan asti. Aikataulu nimittäin muuttui haasteelliseksi: söimme rannalla, otimme taksin hotellille, vaihdoimme vaatteet ja sitten suuntasimme Ooppera-talolle. Taksia piti käyttää tässäkin, mutta täsmälleen klo 14 olimme paikalla. Liput olimme ostaneet jo Queenstownissa ollessamme netin kautta.
Sydneyn oopperatalossa soitti Australian Chamber Orchestra, jonka taiteellinen johtaja on Pekka Kuusisto. Konsertti oli onnistunut ja Pekka tosi taitava. Hän osoitti monta kertaa huumorintajunsa, kun itse myös juonsi konsertin. Upea konserttisali antoi ehdottomasti oman hienon säväyksen kokonaisuuteen. Olimme ensimmäistä kertaa kuuntelemassa konserttia Sydneyn oopperatalossa, kuten arvata saattaa. Tässä vaiheessa voin vain todeta, että kyllä kannatti!
Oopperatalosta hotellille matka taittui näppärästi jalkaisin kasvitieteellisen puutarhan läpi. Kävimme katsastamassa jälleen kuuluisan Wollomi-männyn, josta voisi kertoa ihan kokonaisen oman tarinansa. Katson, jos löydän linkin.
Kun ehdimme illalla vielä piipahtaa Sydney Sky towerissa, alkoi turistin työpäivä olla täynnä. Edellisen käyntikerran jälkeen keskusta on tullut entistä enemmän täyteen pilvenpiirtäjiä, jos vanhan turistin muisti ei tee tepposia. Oopperataloa ei tahtonut nähdä korkeiden talojen takaa. Ensimmäisellä Sydney -matkallani reitti puistosta tornille oli kokonaan vapaa, vain torni kohosi yksinäisenä. Katsokaapa kuvista, miten suuri muutos on ollut. Kehitys kehittyy, mutta en ole aina varma, onko tulos parempaan suuntaan.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Wollemia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti