Alueen ensimmäinen piste on White -saari, missä vierailimme edellisenä päivänä Whakatanesta käsin. Seuraavana päivänä nautimme lisää näitä rikinkatkusia, uskomattomia nähtävyyksiä.
Wai-o-tapu on yksi uskomattomimmista paikoista, missä olen koskaan käynyt. Paikalliset vangit olivat reilu 100 vuotta sitten vahingossa keksineet, miten kuuman lähteen saa purkautumaan halutessaan. Tätä oppia käytettiin hyväksi turistirysässä, mihin ihmiset kokoontuivat katsomaan purkausta. Komeaahan tämän Lady Knoxin katsominen oli, tarjolla tarinan kera joka päivä klo 10.15.
Wai-o-tapun alueen pääosan muodosti puisto, missä oli monenmoisia ja -kokoisia kraatereita, mutalähteitä ja putouksia. Niillä oli kutsuvia ja kuvaavia nimiä, kuten Devil's crater tai Hell's crater. Löytyi kuitenkin monia kauniita putouksia, joissa hapan vulkaanisia aineksia sisältävä vesi virtasi koskina kohisten. Löytyi myös Champagne crater, minkä värien kirjoa on lähes mahdoton kuvata. Ne kaikki kuitenkin löytyivät yhdestä ja samasta laajasta järvestä, josta lisäksi nousi kuumaa rikinkatkuista höyryä. Kuumuus toi kyllä elävästi mieleen kotimaan saunan, mutta aromi oli turhan tukeva!
Kävelyreitin viimeisenä vetonaulana oli Devil's bath, aivan uskomattoman limenvihreä suuri lammikko. Jostain syystä se ei kuitenkaan houkuttanut uimaan.
Päivän kohteesta ottamani kuvat ehkä kertovat pieneltä osin siitä, millaisissa maisemissa kuljettiin, mutta kokonaisuudesta ei voi saada käsitystä muutoin kuin paikan päällä käymällä. Smell not incuded!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti