Ylös, alas, ylös!
Tämän päivän ohjelma piti meidät jäätiköiden tuntumassa aamusta iltaan.
Kolmasosa koko ryhmästämme, kuusi henkilöä, oli varannut helikopterilennon jäätikön ylle. Lähdimme Franz Josef Glacierille aamukymmeneltä. Koko joukolle helikopterikyyti taisi olla elämän ensimmäinen, joten hieman oli jännitystä ilmassa. Kuljettajana oli mummelin silmiin kovin nuori poika, mutta hyvin hän koneensa hallitsi ja vei meidät laakson oikeaa rinnettä ylös vuorelle ja jäätikölle asti. Sinne laskeuduimme ja otimme kuvia. Voi hurja sitä maiseman kauneutta ja valon määrää, minkä lumi meille auringosta heijasti! Korkeutta Franz Josef Glacierilla on noin 2000 metriä, Uuden Seelannin katolla olimme!
Pakollisten kuvien jälkeen kiipesimme takaisin kopteriin ja lensimme vuoren toista reunaa myötäillen takaisin laaksoon. Kuljettajamme selitti maisemia ja ikijäähän liittyviä faktoja. Lento keksi 20 minuuttia ja maksoi maltaita, mutta oli koko rahan arvoinen. Kun tänne asti on päästy, ei kannata miettiä kaiken hintaa. Koko matkan ajan näkymät olivat huikeat ja kuvakulma tietysti erilainen kun maasta käsin.
Puolen päivän jälkeen lähdimme puolestaan alas sademetsään, kävelemään Matheson järven ympäri. Se sijaitsi toisen ikijäätä ylläpitävän vuoren, Foxin juurella. Sademetsä oli samaa, mitä olimme aiempina päivinä jo täällä Etelä-Saarella nähneet. Mathesonin valttina oli järveen heijastuva Mount Cook, jonka olisi pitänyt heijastua komeana vuorena, jos järvi olisi ollut tyyni ja vuoren huippu näkyvissä. No, huippu oli pilvessä ja järvi väreili tuulessa, joten ei onnistunut tämä tärppi. Ilmeisesti sen näkee vain postikortista. Päivä oli kuitenkin viehättävän lämmin ja kohtalaisen aurinkoinenkin, joten kävely oli ihan mukava. Maisema oli itse asiassa yllättävän suomalainen, kun veden väri oli tumma sininen.
Iltapäivän lopuksi lähdimme katsomaan ikijäätä maasta käsin Fox Glacierille, siis jälleen ylös. Bussilla pääsi vuoren juurelle, sen jälkeen kiivettiin kävellen. Matkaa kertyi toista kilometriä suuntaansa, 300 metriä ylöspäin. Olihan siinä kipuamista. Maisema ei ollut enää kovin viehättävä, mutta kuvauksellinen kyllä. Puroissa ja joessa virtasi vaaleaa vettä alas, joessa hyvin vuolaasti. Joen veteen sekoittui maaperästä vaaleaa soraa, joten se ei ollut kirkasta niin kuin purojen vesi, vaan lähinnä maitomaisen sinertävää. Ikijään alareuna oli rikkonaista, jyrkkää ja kovin hiekkaista. Tämän päivän Fox Glacierilla otetut kuvat eivät hurmaa kauneudellaan vaan erikoisuudellaan.
Kokonaisuudessaan päivä oli vaihteleva. Sää suosi meitä edelleen, kun tässäkin sademetsässä paistoi aurinko eikä edes jäätiköllä satanut. Helikopterilento oli ehdottomasti päivän kohokohta. Muu osa päivästä meni paljolti kuntoiluksi, mutta sitäkin tarvitaan välillä. Huominen päivä onkin sitten viimeinen Kiivien maassa, bussilla täältä rannikolta Christchurstiin ja seuraavana aamuna edelleen länteen päin, kohti Sydneytä. Pari viikkoa on mennyt aikamoisessa hujauksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti