Kohokohtapäivä vol 1. Sademetsä ja vuonoristeily
Queenstownista matkasimme bussilla Milford Soundiin. Vaikka linnuntietä matka ei ole mahdottoman näköinen, siihen meni kuitenkin tuntitolkulla aikaa, kun kiertää piti sekä järvi että vuoristo. Uudessa Seelannissa teitten rakentaminen ei ole pikkujuttu eikä suorinta reittiä tosiaankaan aina voida valita.
Alkumatka meni nukustellessa eikä maisemissa ollutkaan mitään suurta uutta: järvi (hieno tietenkin) ja viljelysalueita isoine lammas- ja kaurislaumoineen. Niin tosiaan, täällä kasvatetaan ravinnoksi myös jonkin sortin kauriseläimiä (ehkä saksanhirviä eli isokauriita, tai valkohäntäkauriita, joita suomalaiset sitkeästi nimittävät peuroiksi).
Puolimatkan jälkeen pysähdyimme ihailemaan vuorimaisemia, yhdessä muutaman kiinalaisia turisteja kuljettaneen bussillisen kanssa. Paikalla oli myös muutama paikallislintu, 4-5 Kea-papukaijaa, joita turistit kuvasivat innolla.
Seuraava pysähdys tapahtui Mirror Lake - nimisellä maisema-alueella, jossa nimensä mukaisesti oli pikkuinen järvi, josta takana olevat vuoret heijastuivat upeasti. Kirkas vesi kieltämättä heijasti vuoret täydellisesti.
Pisin poikkeama menomatkalla tehtiin sademetsään. Täällä sademetsä ei tietenkään tarkoita tropiikkia, vaan viileän alueen sademetsää, missä kuitenkin sataa 7-8000 mm vettä vuodessa, 250 mm parhaina päivinä. Kasvillisuus oli rehevää: saniaisia, puita, pensaita. Reitin lopussa oli joki, missä kosket kohisivat ja vesi kierteli kauniisti muotoutuneiden kivien välissä. Paikka oli suorastaan viehättävä.
Koko bussimatkamme varsinainen päätepiste ja kohokohta oli laivaristeily vuonolla. Norjalaiselle tämä ei varmaankaan olisi ollut mitään uutta, mutta minulle kokemus oli kyllä unohtumaton (en ole koskaan käynyt Norjan vuonoilla risteilemässä, joten en osaa edes verrata). Veden väri oli upea turkoosi, vuoret kohosivat suoraan vedestä ylöspäin. Korkein huippu oli yli 1300 metriä veden pinnasta ja pystysuoraa nousuakin oli liki 700 metriä parhaimmillaan. Monta isompaa ja pienempää vesiputousta suihkutti vettä alas korkeuksistaan. Hylkeitä ja merileijonia pötkötteli jyrkänteiden juurella kallioilla.
Kaikesta tästä varmasti huomaatte, että päivä ja erityisesti sen vuono-osuus oli ikimuistoinen elämys. Kuvia tuli niin paljon, että on vaikea valita, mitä liittää mukaan. Toivottavasti ette kyllästy, kuvia varmaankin tulee paljon! Tai niin paljon kuin surkeasti toimiva netti antaa myöten. Näyttävät latautuneena vähän sekalaisessa järjestyksessä, mutta ei voi nyt muuta.
Ai niin, meinasipa unohtua. Ryhmällämme on ollut ihan uskomaton munkki säiden suhteen. Opas oli sitä mieltä, että vuonolla sataa aina (2/15 kerrasta oli kuulemma ollut sateetonta). Meillä oli aluksi sumua ja kevyttä tihkua, pilvet roikkuivat matalalla. Kun laiva lähti satamasta, taivas kirkastui ja vuono näytti kaikki parhaat puolensa! Sateet kulkevat perässämme tai edellämme, ainakin pääsääntöisesti tähän saakka. Seuraavana päivänä ja etenkin tänään (paikallisen sääennusteen mukaan) vuonoilla sataa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti