Picktonista matkabussimme suuntasi itärannikkoa pitkin etelään. Maisemat olivat taas henkeä salpaavat. Sisämaan suuntaan nousi Keski-Maan vuoristo. Kun mutkaista tietä pitkin etenimme melko hitaasti ja sää oli kirkas, onnistui kuvien ottaminen jopa bussin ikkunasta. Kun tie laskeutui rannikolle, avautui turkoosi, kirkas meri upeana jyrkkien vuorten alapuolella. Kallioilla loikoili mustia turkishylkeitä poikasineen. Tyrskyt huuhtovat rannikon kiviä valkoisina vaahtopäinä.
Kaikoura oli majapaikkamme seuraavaksi yöksi, mutta sieltä lähdimme myös iltapäivän valasretkelle. Maorit pyörittävät tätä turistishowta, onhan heillä valaista satavuotinen osaaminen. Valaiden näkeminen on taattu niin varmasti, että jos se ei onnistu, palautetaan matkan hinnasta 80 % takaisin. Ei tarvinnut rahoja palautella.
Retken järjestäjillä on useita laivoja samoilla vesillä, joten tieto eläimistä kulkee niiden välillä nopeasti. Kun valas on pinnalla, se pysyy näkyvissä 2-10 minuuttia ennen kuin sukeltaa uudelleen. Niin että jos paatti haluaa viedä asiakkaansa paikalle, on kipparin panettava kaasua ja lujaa. Niin mekin kiisimme. Pari muutakin laivaa oli paikalla ja ensimmäinen kaskelottikin nähtiin, lopuksi pyrstöä nostaen sukeltamassa. Kun kaskelotti suunnittelee sukeltavansa, se käyttäytyy niin, että kokeneet tarkkailijat sen aikeet havaitsevat. Laivan miehistö osasi siis varoittaa matkustajia: nyt kamerat esiin! Kyllä meiltä klikkailu onnistuikin.
Kun kutsu kävi seuraavan valaan luo, oli show jälleen yhtä näyttävä, mutta vain parin minuutin mittainen. Uuden Seelannin rannikoilla elävät kaskelotit ovat kaikki uroksia, sillä naaraat ja poikaset pysyvät trooppisilla vesillä. Alueella viipyvät urokset ovat reviiriuskollisia ja toinen tapaamamme eläin olikin viihtynyt seuduilla jo liki 20 vuotta. Isäntämme olivat antaneet hänelle nimen Tiaki. Useimmiten kaskelotit tunnistetaan pyrstöstään, joten niitä kuvia lisään tähänkin tekstini päätteeksi.
Kolmas valasretkemme bongaus olivat tietysti delfiinit. Niitä oli 2-3 eri lajia, joita maallikkokin saattoi vähän arvailla. Lauma oli suuri, useita kymmeniä leikkisiä eläimiä, jotka hyppivät ja tekivät voltteja laivan ympärillä. Jopa porukan vauvakin oli omaksunut linssiluteen roolin ja hyppeli hellyyttävästi ilmaan. Delfiineistä tulin ottaneeksi pienen videopätkän, jonka olisin mielelläni jakanut kanssanne. Jostain syystä kone temppuilee tässä kohdassa, mutta katson, jos saan aikaiseksi lukijoilleni siitä aiheesta jälkilähetyksen kotimaahan palattuani.
Valaita ja delfiinejä on nähty tällä reissullamme jo kahteen otteeseen. Ne ovat monella tavalla näkemisen arvoisia ja hienoja eläimiä. Toivottavasti ne rahat, mitä mekin olemme niiden katseluun käyttäneet, tuottavat jotain hyvää myös niiden suojeluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti