Aloitimme tähän päiväämme valmistautumisen jo Wanakassa. Ostimme silloin netin kautta liput Sydneyn Harbour Bridge -kiipeämiseen. Kyseinen silta on yksi maailman tunnetuimmista ja sinne on järjestetty kiipeilyjä jo vuodesta 1998 saakka. Päätimme mennä paikalle heti aamusta ja jättää ryhmämme kaupunkikierroksen väliin.
Olimme paikalla hyvissä ajoin. Valmistautumiseen kuului nestetankkaus ja vessakäynti. Itse kiipeäminen aloitettiin varusteiden pukemisella: kokovartalosuojapuku, vyö, jossa turvavaijeri on kiinni, sadesuoja (ei tarvittu), lippalakki, nenäliina, aurinkolasien pidikkeet, kuulokkeet. Joka ikinen varuste oli kiinnitetty koukuilla pukuun eikä mitään irtonaista saanut ottaa mukaan. Saimme jopa sandaalien tilalle umpikengät, mutta omilla lenkkareilla olisi päässyt kiipeämään.
Kiipeilyn aluksi piti tietenkin täyttää kaavake, missä ilmoitti hyväksyvänsä ehdot jne. Vähän simuloitiin vaijerin toimintaa ja portaita, sitten lähdettiin. Alkumatka oli kapeita tasoja ja portaita, joista muodostui reitti varsinaisen sillan alkuun. Siellä kiivettiin kapeita, jyrkkiä portaita 4 kerrosta ylöspäin ja päästiin lopulta itse kaaren juurelle. Matkan varrella oli vesipisteitä ja pari sumutusta viileällä vedellä. Itse kiipeäminen oli kevyttä puuhaa, paljon helpompaa kuin olin kuvitellut.
Omaa kännykkää ei ollut saanut ottaa mukaan (mitään irtonaista ei saanut ottaa, kun alla menee yksi maan vilkkaimmista valtateistä), joten järjestäjät tekivät bisneksen myös valokuvista. Jokainen halusi itsensä kuvattuna matkan varrella! Niihin pysähdyksiin meni vähän aikaa, mutta toisaalta ne antoivat hengähdystaukoa myös kiipeämiseen. Sää oli hieno, lähtiessä +22 astetta, mutta myöhemmin varmasti enemmän. Tuuli oli lähes olematonta. Hiki virtasi, mutta onneksi vesipisteitä oli säännöllisin väliajoin.
Kiersimme sillan oikeaa reunaa ylös, huipulla sillan poikki ja vasenta reunaa alas. Lopuksi pukeutumistiloissa riisuimme varusteet ja puvut ja ostimme kuvat. Aikaa koko prosessiin meni noin 3 tuntia, ei paha! Lippalakit saimme muistoiksi.
Nopean lounaan jälkeen suuntasimme Rocksiin, risteilysataman laituriin. Siellä saimme kiinni muun ryhmämme ja hyppäsimme heidän kanssaan satamaristeilylle. Minun silmissäni Sydneyn maisemat ovat silmiä hiveleviä. Kaupungin siluetti on muuttunut valtavasti sinä aikana, kun olen edellisiä kertoja täällä vieraillut. Kaikki näkyy upeasti nimenomaan mereltä käsin. Näimme ja kuulimme valtavasti kaupungista, sen historiasta ja nykyisistä ökyrikkaita asukkaista. Parhaiden asuinalueiden talojen hinnat (omakotitaloja meren rannalla, keskellä kaupunkia) ovat 8 - 16 miljoonan aussidollarin hinnoissa! Sydneyssä asuntojen hinnat ovat kohonneet jo vuosia, joten tavallisen ihmisen asunnon hankinta ei ole ihan helppo nakki.
Kiipeilyretkellämme edelläni meni brittimies, jonka poika oli tullut Australiaan töihin. Hän kertoi, että poika aikoo jäädä maahan. Hän sanoin ymmärtävänsä: tämä on nuorten ihmisten vilkas biletyskaupunki! Ei ihme, että edelleenkin britit muuttavat tänne paljon. Silti Aasiasta lähtöisin olevien ihmisten määrä on eniten kasvussa. Australialla on varaa valita maahanmuuttajat tarkalla seulalla.
Päivän kuvakooste on risteilyltämme, sillä kiipeilystähän en voinut kuvia ottaa. Pitäkää hauskaa (tämä lentävä lause on lähtöisin yhdeltä australialaiselta vaihto-oppilaaltamme)!
Vielä lisäyksenä nettilinkki:
https://www.google.fi/search?q=sydney+harbour+bridge+climb&ie=UTF-8&oe=UTF-8&hl=fi-fi&client=safari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti