Ihmettelyä kerrakseen

Tänne asti päästäkseen ihmisen on pitänyt matkustaa yli 21000 kilometriä, yli 40 tuntia istuen pääosin paikallaan lentokoneessa, suljetussa tilassa. Ei ole nähty maisemia eikä matkan taittumista muutoin kuin pienestä ruudusta. Tämä antaa ihmiselle jotenkin epätodellisen olon: olemmeko nyt tosiaan täällä, maailman äärissä, ainakin Suomesta katsoen. Etäisyyden muuttumista hämärtää edelleen se, että olemme olleet pari kertaa FaceTime -yhteydessä kotimaahan. Matka on sillä tavalla yhtä lyhyt kuin kotoa käsin.

Kun matkustaa maata myöten, asia on jotenkin konkreettisempi. Nyt kiertomatkamme taittuu eteenpäin bussilla, maisemia katsellen. Joitakin pätkiä tai retkiä teemme laivallakin. Edessä on odotettavissa paljon mielenkiintoista ja erilaista nähtävää. Ehkä nyt vähitellen alkaa konkretisoitua, miten pitkälle olemme päässeet!

Tänään aamu on lepäilyä, iltapäivällä matkaamme toimivalle tulivuorisaarelle. Siinä vaiheessa, kun te kaverit kotimaassa vetelette sikeitä, me olemme paapan kanssa toimivan tulivuoren juurella. Rikki haisee, mutta kokemusta on kuvattu uskomattomaksi!

Pysykää linjoilla!

Tällainen kuva Maorien pyhän paikan portista antaa perspektiiviä!