Kun on nähnyt vuoren on nähnyt ne kaikki
Niinhän sitä äkkiä luulisi, mutta ainakaan Uudessa Seelannissa se ei pidä paikkaansa. Vuoristot ovat valtavan monimuotoisia. Etelä-Saarella itärannikolta lähdettyämme törmäsimme Keskimaan pehmeisiin, kasvillisuuden peittämiin vanhoihin ja rapautuneisiin vuoriin. Laidunalueet ylsivät pitkälle rinteille ja maisema oli värikästä.
Eteläisiä Alpeilla maisema muuttui täysin. Vuoret ovat teräviä, nuoria, kuulumattomia ja lumipeitteisiä. Ne kohoavat edelleen ja siellä koimme jäätiköt.
Korkeilla vuorilla multapeite on olematon. Silti puut kasvavat jopa pystysuorissa jyrkänteissä. Teiden reunat oli välillä louhittu kallion läpi ja heti ojan jälkeen kallio oli pystysuoraa seinää, jossa kasvoi alhaalla saniaisia ja sammalia, niiden yläpuolella puita ja pensaita. Parhaimmillaan ajoimme läpi tunnelin, missä tien molemmin puolin kasvit kohosivat 10-20 metriä ylös korkeuksiin.
Korkeilla vuorilla sääilmiöt ym. aiheuttavat rapautumista ja vyörymiä. Lumivyöryt ovat mahdollisia talvella, kivivyöryjä tapahtuu tuon tuosta - niistä varoitettiin usein liikennemerkeilläkin. Omituisin vyöryjen muoto on sitten puuvyöryt. Tämä johtuu nimenomaan ohuesta maapeitteestä. Kun yhden puun juuret pettävät, se aiheuttaa ketjureaktion ja repii mukanaan rivin muitakin puita. Näitä laajoja kaljuja alueita, joissa roikkui irronneita puita, näkyi siellä täällä.
Viimeisen Uuden Seelannin matkapäivän aikana ohitimme taas uudenlaiset vuoret. Ne ovat osa eteläisiä Alppeja, mutta paljon rapautuneempia kuin vuoriston eteläisin osa. Kauneus oli taas aivan uudenlaista, kuin hienosti piirrettyä kuvakorttia olisi katsellut.
Tämä maa yllättää monipuolisuudellaan, vaikka siihen olin jo etukäteen varustautunutkin. Kuvittelin, että maa olisi kauttaaltaan rehevän vihreää, niinkuin Sormusten Herrasta olemme maisemia katselleet. Keskimaan ja Alppien kuivat tasangon yllättivät täysin. Maanviljelyksen ja karjatalouden laajuus yllätti sekin. Maastojen vaikeakulkuisuus yllätti, vaikka ei olisi pitänyt. Sekin yllätti, että kävimme useammin uimassa järvessä kuin meressä. Oletin, että meri olisi ollut läsnä liki kaikkialla.
Näitä vääriä ennakkokokemuksia tällä reissulla on oiottu, ja varmasti vielä paljon jäi jäljelle. Ei parissa viikossa ihmeisiin pysty.
Ensimmäisenä vastassa olleet vuoret olivat pehmeitä ja vihreitä
Alppien nuoret vuoret kohosivat korkealle ja terävinä
Alppien pohjoismaat vuoret alkoivat pehmeää
Ja muodostivat lopulta maisemamaalauksia
Kasvillisuus kasvaa pystysuoralla seinämällä
Vyörymiä ja rotkoja
Maata ja soraa virtaa alas veden mukana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti