Työ vie joskus mummeliakin erikoisiin paikkoihin. Tällä kertaa lähdimme Paapan kanssa Buenos Airesiin Argentiinaan, missä minulla menee muutama päivä kongressissa. Kongressin antia en aio tähän jakaa, kerron vain niistä kokemuksista, mitä turistina tällaisessa paikassa tulee vastaan.
Lähdimme liikkeelle tiistaina iltapäivällä lentämällä Helsingistä Lontooseen. Matka sujui Finnairilla ihan mukavasti. Jatko lähti Heathrowsta alle kahden tunnin vaihtoajalla, joten aika vauhdilla saimme liikkua terminaalista toiseen. Vanhastaan oli tiedossa, että terminaalin vaihto tapahtuu bussikuljetuksella, mutta kun lähtöporttimme sijaitsi terminaalin kauimmassa haarassa, piti sinnekin mennä junalla. Tämä oli uutta! Heathrow taitaa olla yksi maailman suurimmista vaihtokentistä.
British Airways kuljetti meitä yli 13 tuntia Lontoosta Buenos Airesiin. Lento oli jokseenkin kammottava. Sinänsä kaikki sujui asiallisesti ja hyvin, mutta lentokone tuntui vanhalta, penkit epämukavalta ja BA:n tarjoama palvelu jokseenkin heikolta. Alkumatkasta saimme ruokaa tavanomaisen annoksen, kasvisrisottoa lisukkeineen. Sen jälkeen meni liki 10 tuntia eikä turistiluokan matkustajille tarjottu yhtään mitään, tai no, vähän ennen pientä aamupala tuli lasillinen vettä tai tuoremehua. Tarjoilun määrä oli lennon kestoon suhteutettuna täysin riittämätön. Hirveä nälkä ja jumiutunut niska tekivät kovan päänsäryn. Ei ole turistin elämä aina helppoa. Joka tapauksessa British Airwaysin palvelu oli huonointa, mitä on pitkään aikaan tullut vastaan, vaikka henkilöstö olikin ihan ystävällistä.
Matka lentoasemalta Bienos Airesin keskustaan ei ole ihan selkeä. Junavaihtoehtoa ei ole. Takseja oli kaikki paikat täynnä, mutta olimme päättäneet etsiä lentokenttäbussin ja tulla sillä kaupunkiin, mikäli mahdollista. Pienen kuljeskelun jälkeen tällainen bussi löytyi. Meidän kannaltamme oli vielä sopivaa, että bussin päätepysäkki oli Retiron asemalla, aivan oman hotellimme kupeessa. Matka lentoasemalta Retiroon kesti reilun tunnin, maksoi noin 12 euroa/nuppi ja oli oikein mukava. Hotellissa olimme reilu 3 tuntia koneen laskeutumisesta. Näihin operaatioihin tahtoo turistin aika kulua!
Hotellilla kaksi väsynyttä pääsi onneksi heti huoneeseen ja ottamaan päiväunia. Ilman niitä iltapäivän reissaaminen olisi ollut aika tuskaa. Nyt kuitenkin jaksoimme reilun tunnin levon jälkeen etsiä lounaspaikkaa ja sen jälkeen kuljeskella kaupungilla muutamia tunnetuimpia turistipaikkoja koluten. Kerron turistiretkistämme enemmän huomenna, kun olemme lähdössä aamulla kaupunkikierrokselle.
Pieni hupaisa yksityiskohta pitää kuitenkin vielä mainita. Nimittäin rahan vaihto, tai yleensä Argentiinan pesojen hankkiminen. Kotimaassa niitä ei saanut, Ezeizan lentoasemalla pienen summan nostosta veloitettiin 90 pesoa kuluja, vastaa noin 6:tta euroa. Kaupingissa yritimme jokseenkin jokaisesta pankista saada vaihdettua euroja pesoiksi siinä onnistumatta. Lopulta iltapäivän päätteeksi päädyimme keskustan vilkkaalle kävelykadulle, joka oli myös tähän asti paras kohtaamamme ostoskatu. Siellä kaikui muutaman metrin välein kutsuhuuto: gambio, gambio - siis rahan vaihtoa! Saimme satasen vaihdettua hyvään kurssiin, ilman vaihtokuluja. Tätä oli jossain oppaassa suositeltu edullisimmaksi tavaksi vaihtaa rahaa täällä. Kovin erikoinen oli tämä harmaa talous, sillä jostakinhan noiden vaihtajien täytyy leipänsä tienata. Oikeissa pankeissa näihin vaihtopuuhiin ei enää nähty tarvetta.
Näin illan koittaessa me turistit olemme palanneet hotellille, kirjoitan tekstini ja yritämme sitten päästä hotellin nettiyhteyteen. Alkutiedon mukaan Lobby- baarissa on ilmainen Wi-Fi, huoneissa taas maksullinen. Taidamme istahtaa illaksi baarin puolelle ja notkua netissä. Jollakin tapaa pitää pitää itsensä virkeänä - koti-Suomessa kello on jo yli puolenyön.
Mukava lukea näitä!
VastaaPoista