Varasimme täksi aamuksi opastetun kaupunkikierroksen. Se tuntui tehokkaimmalta tavalta nähdä kaupunkia mahdollisimman paljon. Opas totesikin, että kierroksella on tarkoitus saada kohtalaisen yleinen kuva kaupungista ja auttaa löytämään ne kohteet, mihin kannattaa palata itsekseen myöhemmin.
Bussi vei meidät ensiksi Avenida Libertadoria itään päin. Sen varrella sijaitsee useita puistoja ja toisaalta vanhoja ihastuttavia rakennuksia. Monet näistä taloista on aikoinaan 1870-1920-luvuilla rakennettu vauraiden paikallisten perheiden kodeiksi. Massiivisissa 3-kerroksissa taloissa asui yleensä vain yksi perhe. Varakkuus näkyi siinäkin, että arkkitehdit oli tuotettu mm. Ranskasta ja siksi rakennuksissa näkyy ranskalainen vanha arkkitehtuuri. 1930-luvun lama romahdutti näidenkin rikkaiden elämän ja talot päätyivät muiden omistukseen, monet mm. suurlähetystöiksi. Siitä syystä alueella on edelleenkin monien maiden suurlähetystöjä.
Av. Libertadorin reunalta löytyy myös muutama mielenkiintoinen, erikseen mainittava nähtävyys. Recoletan kulttuurikeskus ja samanniminen hautausmaa sijaitsevat samalla kukkulalla, välissään Pilarin kirkko. Hautausmaa on perustettu 1820-luvulla silloisen kaupungin pohjoislaidalle köyhien hautausmaaksi, mutta on muuttunut nopeasti varakkaan väen suosimaksi komeista monumenteista koostuvaksi erikoiseksi monumentti- ja patsaskompleksiksi. Poikkesimme kirkossa ja hautausmaalla myöhemmin iltapäivällä - oppaan mielestä paikka on Buenos Airesin "must".
Kun Argentiinasta puhutaan, on pakko puhua jalkapallosta. Club Atletico Boca Juniors on Buenos Airesin tunnettu seura ja mm. Maradonan kotiseura. Sen kullanruskea stadion on lempinimeltään la Bombonera, suklaarasia. Stadionin ympärille keskittyi futisaiheinen matkamuistomyymälöiden rivistö. Samoilla suunnilla törmäsimme ensimmäisen kerran paikallisen köyhälistön rakennustapaan, aaltopeltihökkelehin. Ruostuvat peltiseinät on maalattu niillä väreillä, mitä sataman varastoista on aikoinaan onnistuttu hankkimaan. Kun yksi väri on loppunut, on jatkettu seuraavalla. Lopputuloksena talot ovat riemunkirjavia ja kovin erikoisen näköisiä. Köyhät ihmiset asuvat niissä edelleenkin ja parhaimmillaan pitävät asutuksensa värikkään kauniina.
Peltiseinien värikkyys pääsi upeasti oikeuksiinsa Caminiton erikoisella asuinalueella, jonka italialaiset maahanmuuttajat ovat aikoinaan rakentaneet. Nykyisin se on taiteilijoiden alue, täynnä ulkoilmaan pystytettyä taidenäyttelyitä, artisteja työssään, kahviloita, ravintoloita ja tangoa. Caminito tarkoittaa pikkukatua, mutta alueella on nykyisin kuitenkin muutama samanhenkinen katu. Koko alueen silmiinpistävin piirre on sen värikkyys. Alue lumosi, se oli selvästi kierroksen vaikuttavin osuus ja kruunasi koko aamupäivämme. Jos Buenos Airesista pitäisi valita vain yksi kohde nähtäväksi, minulle se olisi ehdottomasti Caminito. Oppaan mukaan alueen taiteilijat ja kauppiaat sulkevat liikkeensä klo 17 seutuvilla ja samaan aikaan katoavat myös turistit. Sen jälkeen Caminito muuttuu oppaan mukaan niin vaaralliseksi alueeksi, että sinne ei ole turistilla mitään asiaa. Päivällä tätä ei voin havaita, meille Pikkukatu näytti parhaat puolensa.
Buenos Airesissa löytyy sekä köyhyyttä että rikkautta. Minimipalkka on 500 USA:n dollarin seutuvilla, hyvämaineisen alueen asunnoissa neliöhinta 2000 USD:n hinnoissa. Kalleimmat asuinalueet löytyvät uudelta ranta-alueelta, Puerto Maderosta, asunnon neliöhinnat yli 4000 US-dollarissa. Köyhistä köyhimmät ovat rakentaneet majansa moottoritien alle, suojaan sekä sateelta että paahteelta. Sen alueen epäterveellisyydestä ei liene epäilystä, sekä meteli että pakokaasut lienevät ongelmia. Vastakohtien runsaus tuli selvästi esille tämän päivän Buenos Airesista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti