Bentota ja Geoffrey Bawa
Tänään meillä piti olla lepopäivä, kun virallista ohjelmaa ei ollut suunniteltuna. Kummasti vain on puuhaa löytynyt tähänkin päivään.
Aamiaisen jälkeen lähdimme kävellen Bentotan keskustaan, missä on muutama pieni putiikki ja ravintoloita. Sieltä kävelimme Bentota-joen ylitse, Aluthgaman kaupunkiin, joka sijaitsee mukavasti joenmutkaan syntyneessä niemekkeessä ja on selvästi Bentotaa isompi kaupunki. Sieltä löytyi apteekki ja ruokakauppa, missä asioimme. Kannoimme ostoksia mukanamme ja kävelimme hissukseen takaisin hotellillemme, välillä pieniä ostoksia tehden. Minulle löytyivät haaremihousut, paapalle paita. Hiki puski pintaan, mutta sitkeästi kävelimme perille asti.
Kuumissamme olisimme lähteneet heti uimaan, mutta sama kohtalo meillä oli nyt kuin eilenkin: liikaa aaltoja. Kävimme vähän matkaa kastautumassa, mutta ei sitä uimiseksi voi kutsua. Hiki kuitenkin hellitti edes vähän. Vaihdoimme kuivat vaatteet päälle ja lähdimme lounaalle lähistöllä olevaan Bentota Beach Hotelliin, nykyiseltä nimeltään Cinnamon Bentota Beach. Timo kehui meille kovasti tätä hotellia.
Hotellin on suunnitellut Sri Lankan kuuluisin arkkitehti, Geoffrey Bawa (1919 - 2003), joka on tunnettu ja arvostettu maailmanlaajuisesti. Erityisen paljon hän on suunnitellut rakennuksia Sri Lankaan, etenkin Colomboon sekä Intiaan, Singaporeen, Japaniin ja Indonesiaan, mutta myös muualle Aasiaan.
Kuljimme hotellin sisääntuloaulan läpi henkeä haukkoen. Koko tilan katto on päällystetty batiikkikuvioisilla liinoilla. Näkymä oli aivan huikea. Seuraavaksi kuljimme läpi baarin, missä katto oli peitetty keltaisilla, ruskehtavilla ja punertavilla levyillä ja maisema avautui suoraan Bentota-joelle. Keskellä salia, portaikon kaiteessa oli upea, puinen lintuveistos. Alakertaan johtavat portaat olivat hyvin pohjoismaiset tyyliltään, muistuttivat jopa Alvar Aallon arkkitehtuuria. Alakerrassa oli taidenäyttely ja Geoffrey Bawaa esitteleviä lehtijuttuja ym. Ruokasali oli suuri, maisema taas joelle ja upeita koristeluja seinillä. Upein oli ehkä katto, jossa oli harmaaseen betoniin painettu kuvioita palmun lehdillä.
Söimme matkamme maittavimman - ja kalleimman - lounaan todella monipuolisesta buffet-pöydästä. Ruokailijoita oli meidän lisäksemme vain muutama. Nautimme hiljaisuudesta, maisemasta, tilasta ja erinomaisesta palvelusta. Kävellessämme takaisin hotellille totesin paapalle, että nautin tästä ravintolasta ja sen interiööristä enemmän kuin kaikista matkalla näkemistämme temppeleistä yhteensä! Paappa oli samaa mieltä.
Lounaan jälkeen emme oikeastaan viitsineet tehdä mitään. Taivas pilvistyi, tuuli kiihtyi. Lepäilimme ja tappiomme aikaa lähinnä oman huoneistomme parvekkeen lepotuoleissa. Se taitaa olla edessä huomennakin. Jos näin käy, en taida kirjoittaa uutta juttua.
Tässäpä tämä, sadetta odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti